Iidan tarina

Heinäkuussa 2000 villiintynyt kissa synnyttää pennut luonnon helmaan. Ihmisistä vieraantunut emo joudutaan lopettamaan, mutta ainakin yksi pentu otetaan eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Samana syksynä nelihenkinen perhe päättää hankkia lemmikin. Eläinsuojeluyhdistyksen hoidosta löytyy kaunis, harmaa-valkoinen tyttökissa, joka vaikuttaa reippaalta ja touhukkaalta. Kotona kissanpentu kiertää heti talon kaikki nurkat, kehrää sitten tyytyväisenä ja hyppää äidin syliin luottavaisena nukkumaan. Se on niin onnellinen, että lirauttaa pissat äidin farkuille. Siitä alkaa kuitenkin tämän villikissan poikasen ja perheen yhteinen taival.

Lasten leikeissä mukana

Kissalle annetaan nimeksi Iida. Iida ei ole säikky tai arka, vaan innoissaan mukana perheen arjessa ja lasten touhuissa. Se on aina siellä missä tapahtuu, eikä yksikään pahvilaatikko tai avonainen laukku jää siltä tutkimatta. Pieni identiteettiongelmakaan ei sitä hetkauta. Huomataan nimittäin, että Iida onkin poika. No, erehdyksiä sattuu - jopa eläinlääkärille, joka oli pennun tarkastanut. Iida pysyy kuitenkin Iidana, sillä mitä sitä hyvää nimeä enää vaihtamaan.

Perheeseen syntyy kolmaskin lapsi. Iida hyväksyy tulokkaan heti, mutta sen hellyydenosoituksia on rajoitettava niin, ettei se heti pääse vastasyntyneen viereen häkkisänkyyn nukkumaan. Vaikka Iida loukkaantuukin hetkeksi siitä, että makuuhuoneen ovi sulkeutuu sen edestä, Iidasta ja nuorimmasta lapsesta tulee parhaat kaverit, jotka välillä yllätetään jopa yhdessä syömässä kissan kuivaraksuja lattialla.

Kaverukset

Iida-kolli on hyvin ihmisrakas. Jopa vieraita ihmisiä se puskee kehräten ja hyppää syliin nukkumaan. Niin kissaihmiset kuin kissanvihaajatkin saavat siltä samanlaisen kohtelun. Perheen luona kyläilijät siis lähtevät aina kotiin vaatteet kissankarvoissa, halusivat tai eivät. Iltaisin sohvalla istuessa ja telkkaria katsellessa on usein vakiovarustuksena kissa sylissä lämmittämässä.

Toisista kissoista Iida sen sijaan ei pidä, ja sen kasvaessa vain harva kissa uskaltaa uhmata sen auktoriteettia. Naapuruston koiratkin oppivat pian jättämään sen rauhaan. Joten kuten Iida oppii sietämään pientä mustaa Milla-kissaa, josta tulee perheen toinen lemmikki. Milla on kiltti ja sopeutuvainen, eikä yritä anastaa Iidan arvoasemaa.

Vaikka Iida ei ole koskaan oppinut kunnolla naukumaan, se näyttää monipuolisesti tahtonsa ja mielialansa ilmeillä ja teoilla. Ei ole epäselvyyksiä siitä, etteikö se haluaisi mennä ulos, jos se yöllä raapii oven karmia tai patjan reunaa, tai juoksee sängyssä nukkuvien päiden yli! Se osaa myös avata kiinni olevan oven hyppäämällä oven kahvaan. Se tulee todistettua käytännössä talven pikkupakkasilla, kun viimeisenä kouluun lähtenyt poika ei eräänä aamuna muista laittaa ulko-ovea lukkoon. Ulos jäänyt kissa hyppää oven kahvaan ja menee sisälle, ja raikas ulkoilma virtaa pitkin päivää sisälle. Kun ensimmäinen ihminen saapuu kotiin, on sisällä 9 astetta lämmintä.

Vuosien varrella Iida selviytyy muutamista kiperistä tilanteista ja vahingoista viisastuneena elää onnellisia kissanpäiviä. Se nauttii hyvästä ruoasta ja siitä, että se saa kulkea vapaasti ulkona ja sisällä. Sillä on myös aina paikka jonkun sylissä. Vastavuoroisesti se antaa perheenjäsenilleen kissaterapiaa ja seuraa sekä pitää hiiret ja myyrät poissa. Jossain vaiheessa perhe huomaa, että Iida on tullut vähän hitaammaksi ja harkitsevaisemmaksi, mutta niinhän vanhemmiten kaikille käy.

Elokuussa 2014 kaikki muuttuu. Iida saa hurjan epilepsiakohtauksen eikä enää tule täysin ennalleen sen jälkeen. Lääkärintarkastus osoittaa kilpirauhasen liikatoiminnan, johon saadaan lääkitys. Valitettavasti muutakin on vialla, eikä siihen saada diagnoosia. Iidan kunto vaihtelee syksyn ja alkutalven aikana. Perhe on huolissaan. Lopulta vaikuttaa, ettei se aina edes tunne perheenjäseniään tai muista, milloin pitää syödä ja missä käydä tarpeillaan. Oudot hermostolliset vaivatkin pahentuvat. Se on itsekin selvästi hämmentynyt omasta tilastaan, säikky, hermostunut ja stressaantunut. Marraskuussa lääkärikin on sitä mieltä, että viimeinen piikki on paras ratkaisu enempien kärsimysten välttämiseksi, joten Iida nukutetaan ikuiseen uneen.

Kaikki lemmikkinsä menettäneet tietävät, miten pahalta menetys tuntuu. Onneksi muistot elävät ikuisesti. Lepää rauhassa Iida 7/2000 - 7.11.2014.