Vihaisia lintuja ja mietteliäs ihminen

Ensin maailman valloittivat Angry Birdsit, nyt uutiskynnyksen ovat ylittäneet verenhimoiset talitiaiset, jotka hyökkäävät pienempiensä kimppuun lintulaudoilla. Mihin maailma on mennyt, kun suloiset pikkulinnutkin tappavat ja syövät toisiaan? Ainakaan tässä tapauksessa ei voi syyttää väkivaltaisten videopelien pelaamista tai piittaamattomia vanhempia, luulisin... Maailmanlopun enteestäkään tuskin on kyse, sillä sehän peruttiin.

    
Mutta osattiin sitä ennenkin. Kuulemma tappajatintit eivät ole ainutlaatuisia, vaan kautta aikojen linnut ovat joskus käyttäytyneet noin. Tarina ei kerro, ovatko verenmakuun päässeet pikkulinnut olleet aina talitiaisia, vai onko myös muilla lajeilla ollut samanlaisia taipumuksia. Ja johan Hitchcock aikoinaan tiesi, mihin siipiveikot pystyvät. Linnut oli hyytävä elokuvakokemus, joka tulee aina mieleen silloin, kun näkee suuria lintuparvia. Varsinkin naakat näyttävät uhkaavilta istuessaan hiljaisina ja tuijottavina ryhminä sähkölinjoilla. Mutta palatakseni vielä talitintteihin, voihan olla, että kaikista lintulajeista juuri ne ovat kaikkein herkimpiä ympäristön vaikutuksille ja ovat nyt alkaneet oireilla alati raaistuvassa maailmassa. Onhan niiden ääntelykin lyhentynyt ajan saatossa, vähän niinkuin nuorison puhe. Pitäisikö talitiaisten päästä terapiaan - tai saada avuksi lintukuiskaaja?
 
Linnut eivät ole koskaan olleet lempieläimiäni, etenkään pihalla raakkuvat harakat. Kyllä suututtaa, jos on vain hetkeksi erehtynyt jättämään roskapussin ulko-oven taakse aikomuksena viedä se ihan pian piharoskikseen. Sen pienen hetken aikana harakat ovat jo ilmestyneet paikalle kuin tyhjästä, ehtineet rikkoa pussin ja levitellä jogurttipurkit ja nenäliinat pitkin pihaa - puhumattakaan niistä noloista roskista, kuten käytetyistä terveyssiteistä! Yhtenä kesänä harakat aiheuttivat hämmennystä naapurustossa leviteltyään meidän kissojen kuivaraksuja ympäriinsä. Koiranomistajat olivat huolissaan pihalle ilmestyneistä värikkäistä pienistä nappuloista - luulivat jonkun yrittävän myrkyttää koiria - kunnes totuus selvisi.

Kaikesta huolimatta ruokin lintuja joka talvi  - enkä edes tee sitä sen vuoksi, että lihottaisin niistä herkkupaloja kissoille, niinkuin jotkut ovat uskoneet :) On ollut kiva seurata lintulaudalla vierailevia lintuja. Ainakin toistaiseksi ruokahetket ovat näyttäneet sujuvan sovussa, vaikka pihassa on nähty niin talitiaisia kuin urpiaisiakin. Toivottavasti jatkossakin vältymme verilöylyiltä :)