Vieläkin säälittävämpää

Tämän perheen vanhemmat on todettu säälittäviksi ja noloiksi jo moneen kertaan kirjoituksissani. Teinien ajatusmaailma on kuitenkin niin kiehtova, että listasin pienen haastattelukierroksen päätteeksi nuorisomme mielestä perheemme säälittävimpiä asioita satunnaisessa järjestyksessä.

1. Meillä ei ole tallentavaa digiboksia. Viimeisimmästä tallentavasta laitteesta lapset katselivat VHS-kaseteilta Pokemoneja ja Väiski Vemmelsäärtä, eli onhan siitä jo tovi vierähtänyt.

2. Meillä ei ole myöskään maksullisia tv-kanavia, vaan ihan kuulkaa on vaan tyydyttävä maksuttomien antiin - eihän niitä kanavia olekaan kuin jotain toista kymmentä. Itseäni tämä puute harmittaa ainoastaan jääkiekon MM-kisojen aikaan ja joskus kun suomalaiset menestyvät formuloissa.

3. DVD-laite sentään löytyy, mutta se on vanhuttaan alkanut sylkemään levyjä ulos niin ettei läheskään aina voi katsoa elokuvaa vaikka haluaisikin. Tai ainakaan kokonaan. Sinänsä (myönnetään) hiukan säälittävää, että uutta ei olla jaksettu ostaa. Uusi televisio sentään hankittiin vanhan mentyä rikki, mutta nuorison mielestä 42-tuumainen on nykyaikana ihan säälittävän kokoinen. Miten ihmeessä sitä ennen nähtiin postimerkin kokoisista televisiosta yhtään mitään, kysynpä vaan?

4. Kaikilla lapsillamme ei ole omaa huonetta. Yritän aina sanoa, että eihän minullakaan ole - sänkynikin joudun jakamaan heidän isänsä kanssa - mutta se ei ole saanut lapsia tuntemaan kohtalotoveruutta saati ymmärrystä tilanteeseen. Tämä puute näyttää kuitenkin toimivan oivana tapana saada lapset itsenäistymään nopeasti. 18-vuotias toivoo pääsevänsä syksyllä opiskelemaan niin pitkälle kuin mahdollista, ja toiseksi vanhin poika onkin jo varannut hänen huoneensa itselleen.

5. Meillä ei osteta limskaa, karkkia ja muita herkkuja joka päivä. Lapsillamme ei siis ole kokemusta reikien poraamisesta, mikä varmaankin harmittaa uusia kokemuksia janoavia teinejä syvästi. Tämä nolo äiti ostaa lapsilleen lauantaikarkit, vaikka vanhin lapsista on jo täysi-ikäinen - ja kukkokin käy yhä edelleen munimassa lasten pipoihin pääsiäissunnuntaisin :)

6. Meillä syödään veitsellä ja haarukalla, vaikkei edes ole vieraita paikalla. Ja vaikka olisi paljon kätevämpää pitää toisella kädellä haarukkaa ja toisella kännykkää. Näin säälittävästi siis rajoitamme lastemme some-elämää. Heistähän voi tällä tavoin tulla syrjäytyneitä - tosin hyviä pöytätapoja noudattavia sellaisia.

7. Ylimääräistä rahaa ei anneta tuosta vain, vaan sen eteen pitää tehdäkin jotain. Eikä sen saaminen siltikään ole varmaa. Tällä hetkellä tosin olisin jopa valmis maksamaan, jos joku haravoisi pihan loppuun...

Ehkä seuraavalla kerralla kirjoittelen, mitä kaikkea hyvää teinit vanhemmissaan näkevät. Siitä tuleekin varmaan tosi pitkä juttu ;)