Säälittävää

"Aika säälittävä yritys esittää nuorempaa!" totesi perheen teiniosasto kuin yhdestä suusta näytettyäni heille uudet kenkäni. No, ovatpahan kerrankin samaa mieltä jostain - olkoonkin sitten vaikka äitinsä säälittävyydestä. Mutta tennareita aion silti pitää, ihan kiusallanikin ;)

Kun perheessä on kolme teini-ikäistä, ei ole kovinkaan montaa asiaa, joissa me vanhemmat emme kuulisi olevamme säälittäviä tai noloja. Jos puhuu omassa nuoruudessa käytettyä kieltä, saa kuulla olevansa vanhanaikainen, jos taas innostuu käyttämään nykyslangia, se onkin vain epätoivoinen yritys olla rento ja ajan hermolla oleva vanhempi. Vaatteiden kanssa on aika lailla sama tilanne. Oman nuorisoni neuvo meille vanhemmille on, että ei pidä yrittää mitään, olla vain. Ei hassumman kuuloinen neuvo.

Lapsemme ovat joutuneet kokemaan järkyttäviä häpeän tunteita vanhempiensa takia kyllä jo ennen teini-ikääkin, mikäli uskomme poikiamme. Nolouden huippu ilmeisesti oli, kun isä töistä kotiin tullessaan tervehti yhtä poikaamme ja hänen kaveriaan hihkaisemalla "Hoikolikok!" Tämän jälkeen kotiin tulevalle isälle käytiin pitkään supisemassa korvaan, että kaveri on kylässä, jotta tämä ymmärtäisi käyttäytyä normaalisti. Noloa oli ollut myöskin joutua kaverin kanssa kuulemaan, kun vanhemmat nostalgiahuumassaan innostuivat kuuntelemaan stereoista täysillä Slayeria. Sen jälkeen suositeltiin kuuntelemaan vain oman ikäisille soveltuvaa musiikkia ja mieluiten kuulokkeilla.

Kokemukseni  mukaan nuorilla on hyvä huumorintaju - mutta vain hetkittäin. Pitää siis osata vainuta oikea ajankohta, jolloin voi vitsailla ilman vaaraa ovien paiskomisesta tai desibelien noususta. Silloin voi teinin saada jopa hymyilemäänkin ja vastavuoroisesti kiusoittelemaan lempeän hyväntahtoisesti vanhempiaan, joiden nuoruudessa pyörä oli ehkä juuri ja juuri keksitty ja sulkakynästä siirrytty lyijykynään. Sellaiset hetket on niitä parhaita. Ja sitten on ne loput 90 prosenttia ajasta, jolloin eletään kuin miinakentällä: Pienikin lipsahdus voi saada räjähdyksen aikaan. Aina välillä on kuitenkin ihan pakko hölmöjä kyselemällä kokeilla, miten helposti nuoren saa kiihtymään, ja suhteellisen nopeastihan se käy. Onneksi leppyminenkin on sentään yhtä nopeaa.

Teemuki aamuisin fiiliksen mukaan? Haisuli-mukista juovalta ei kannata kysellä tyhmiä...

Kaikesta huolimatta nykynuoriso on mielestäni fiksumpaa ja valistuneempaa kuin omassa nuoruudessa. 12-vuotiaani meni tänään kavereiden kanssa kauppakeskukseen aikaa viettämään ja porukka oli kyytiä vailla. "Oho, teitähän on sitten oikein tasaparit", pääsi suustani, kun kuulin, että porukka koostui kahdesta pojasta ja kahdesta tytöstä. "Äiti älä viitsi olla tollainen, kyllä ne tytöt on ihmisiä ihan niin kuin pojatkin", sanoi viisas lapseni ja sai äitinsä tuntemaan itsensä ihan oikeasti hölmöksi - ja vähän säälittäväksikin.