tiistai 29. lokakuuta 2013
Ylikierroksilla
Kierroksilla voi käydä sisäisesti, ilman että kukaan ulkopuolinen välttämättä edes huomaa päässä vellovaa myrskyä. Vaikka sydän jyskyttää tuhatta ja sataa, kanssaihmisten silmiin näkyy vain punertuneet posket, jos sitäkään. Ulkokuori on tyyni, vaikka sisällä kuohuu. On normaalia olla välillä tohkeissaan, mutta joskus voi kierroksia olla vähän liikaa.
Ylikierroksilla olemiseen ei aina kovin kummoista syytä tarvita, sen voi laukaista vaikka tuohtuminen jostain lehtiartikkelista tai mielipiteestä, kiire ja pienet elämän vastoinkäymiset, jotka yleensä sivuutetaan olan kohautuksella. Myös hyvistä asioista voi tulla ongelma, jos ei osaa rauhoittua. Ajatus mukavasta matkasta tekeekin rauhattomaksi ja vie yöunet. Pahimpia asioita ovat ne, joille ei voi mitään, mutta jotka jäävät vaivaavat mieltä, kuten lasten ja eläinten kaltoinkohtelu ja ylipäänsä elämän epäoikeudenmukaisuus.
Ylikierroksilla olo ei liene suotavaa, sillä liiallisena se aiheuttaa stressiä, unettomuutta, väsyneitä päiviä ja öitä, lyhyttä pinnaa ja herkistynyttä mieltä. Kohtalona voi myös olla sairastuminen masennukseen, diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. Sydänkohtaus nyt ainakin on todennäköinen. Kovin hyvää tulevaisuutta ei unettomille mietiskelijöille myöskään povaa viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan pitkät unet viikonloppuisin eivät riitäkään korvaamaan arkiöiden valvomista.
Kierroksia voi onneksi edes yrittää vähentää. Olisi hyvä löytää itselleen sopiva rentoutumismuoto. Voi yrittää väsyttää itsensä liikunnalla, pihatöillä tai raivoisalla siivoamisella niin ettei jaksa enää miettiä mitään ylimääräistä. Murheita voi kirjoittaa päiväkirjaan tai blogiin ja saada ne sitä kautta jäsenneltyä ja käsiteltyä. Musiikin kuuntelu, kirjan lukeminen tai kissan silittäminen voi auttaa. Pieni annos alkoholia voi joskus rentouttaa, samoin kuin seksin harrastaminen tai hierojalla käynti. Joskus mikään ei auta, ja silloin ei voi muuta kun odotella kierrosten hiipumista. Seuraavaan kertaan asti.
Parasta olisi, jos liikaa raksuttavat aivot saisi kytkimestä off-asentoon aina välillä. Minä ainakin sulkisin omani joka ilta ennen nukkumaan menoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tota on-off -nappulaa olen itsekin toivonut, hartaasti! asiaa
VastaaPoista