Vähän jalkapallosta, enemmän sen vierestä

Vaikka lapsena kuulemma kerroinkin haluavani isona jalkapalloilijaksi, en muista koskaan oikeasti haaveilleeni nappulakengistä tai pallon perässä kirmailusta. Jalkapallo ei muutenkaan kiinnostanut - paitsi tietysti ne pakolliset kentän reunalla hengailut nuorena, kun silloisen oman kaupungin poika Sami Hyypiä kävi harjoituksissa. Jotenkin löyhästi jalkapallo on kuitenkin elämässäni ollut läsnä. Oma poika jaksoi harrastaa lajia pari kesää, ja itse asiassa jalkapallon MM-kisat tulivat telkkarista silloin siinäkin baarissa, jossa minun ja mieheni yhteinen taival alkoi melko tarkkaan 20 vuotta sitten.

Varsinainen innostukseni jalkapallon seuraamiseen alkoi kuitenkin vasta kaksi vuotta sitten, kun katselin nuorimman poikani kanssa EM-kisoja. Suurimmaksi osaksi peli tosin on hidastempoista (miksi tehdä niin suuret kentät, jos pelaajat eivät edes jaksa juosta toisesta päästä toiseen?) ja maaleja syntyy aika vähän. Mutta jotain mielenkiintoista lajissa kuitenkin on, joten aion ruveta seuraamaan tänään alkavia MM-kisoja. Kisa-aikataulun mukaan osa peleistä jopa tulee siihen aikaan, että vanhakin jaksaa katsoa. Niin ja aikatauluhan minulla on tietenkin magneeteilla kiinni jääkaapin ovessa ;)

Myönnetään, että säännöistä en ymmärrä mitään kovinkaan paljon. Tiedän toki, että peli koostuu kahdesta 45 minuutin mittaisesta erästä, mutta koska pelikatkojen aikana kelloa ei pysäytetä, pelin loppumisaika on arvoitus. Kuulostaa aika järjettömältä, varsinkin näin nykyteknologian aikana. Pelaajien teatraalinen filmaaminenkin on välillä noloa katseltavaa. Pieni tönäys kaataa aikuisen miehen (pehmeälle nurmikolle!), mutta sen sijaan, että nousisi reippaasti ylös ja juoksisi pallon perään tekemään maaleja, tämä jääkin maahan itkemään ja vaikertamaan kuin pikkulapsi... Muitakin outoja piireitä jalkapallossa on verrattuna muihin urheilulajeihin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Iso-Britanniasta tulee Englannin joukkue? Ja miksi niin monella jalkapalloilijalla on vain yksi nimi?

Brazuca, jalkapallon MM-kisojen virallinen pelipallo

Joukkuiden paremmuudesta minulla on vain omat arvioni, eivätkä ne ehkä perustu varsinaiseen osaamiseen. Brasilia on aina ollut hyvä, joten oletettavasti on sitä edelleen? Heidän tähtipelaajastaan Neymarista olen jopa minäkin kuullut jotain, vaikka poika taitaa olla hädin tuskin täysi-ikäinen. Ja ainakaan katsomosta ei kannattajia puutu, kun kisataan omassa maassa. Italia lienee hyvä -  muistan EM-kisoista Balotellin persoonallisen tyylin ja onnistumiset. Argentiinan on pakko olla loistava, sillä heillä on Messi, ja entäs sitten Portugali? Ronaldon - tottakai ainoastaan pelisuoritusten - takia jaksoin katsella EM-kisoja pitkin yötä silmät ristissä.

Cristiano Ronaldo

Espanjan joukkueessa on myös hyvännäköisiä hyviä pelaajia, kuten Fernando Torres. Ja Espanjahan se taisi voittaa viimeksi sekä Euroopan että maailmanmestaruudenkin, joten luulisi joukkueen olevan vahvoilla näissäkin kisoissa. USA:n pelejä en ole varmaan koskaan katsonut, mutta lehdestä näin maalivahti Tim Howardin kuvan ja sen perusteella toivon, että joukkue pysyy kisoissa mukana pitkään. Tatuoinnit ja kalju pää on aina hyvä yhdistelmä, miksei sitten myös jalkapallossa? Sen sijaan Englannin joukkueen Rooney ei vakuuta hiussiirteensä ja petturin maineensa kanssa. Kyllä nyt tarvittaisiin Beckhamia!

Fernando Torres

Tim Howard - ja tatuoinnit

Jonkun nettitestin perusteella minun pitäisi kannattaa Chilen joukkuetta. Minkähän näköisiä pelaajia heillä mahtaa olla? ;) Sääli kuitenkin, että yhtäkään Pohjoismaata ei ole kisoissa mukana. Voisinkin ehkä toivoa jonkun meitä lähellä olevan maan, kuten vaikka Alankomaiden, voittoa. Heillä ainakin on hauskan niminen pelaaja, Van Persie.

Näillä eväillä ei muuta kun nauttimaan jalkapallosta!

Hellettä ja juhlaa

Minut tuntevat tietävät, että vihaan helteitä - varsinkin tällaisia kosteita ja nihkeitä päiviä, jolloin lämpömittari näyttää 30 astetta. Menettelisi, jos kuumuus ja kosteus pysyttelisi vain ulkona, mutta kun sisälläkin on yhtä tukalaa, ei paljon naurata. Meillä kyllä on ilmalämpöpumppu, mutta käytämme sitä viilentämiseen vain aniharvoin - se on ostettu lämmittämiseen talvella ja tuntuisi hölmöltä ja turhamaiselta tuhlata talven säästöt kesäiseen viilennykseen. Kun hellettä piisaa pitempään, on periaatteesta kuitenkin pitänyt tinkiä ja laittaa viilennys edes vähäksi aikaa päälle.

Olen ollut kesälomalla kaksi viikkoa ja toinen mokoma viikkopari on vielä jäljellä. Ilmat ovat vaihdelleet tukalasta helteestä vain muutaman asteen lämpötilaan, mikä on kyllä ollut mukavaa vaihtelua. Vanhimman pojan ylioppilasjuhlat saimme viettää ihan kivassa säässä. Ei ollut liian kuuma, mutta terassillakin pystyi olemaan - no ainakin ne karaistuneimmat vieraat. Kakut ja muut tarjottavat eivät pilaantuneet pöydässä eikä vierailla ollut tukalaa talossamme, paitsi yhdellä kissa-allergikolla. Sankarin itsensä tekemät täytekakut muuten tekivät hyvin kauppansa, mutta minun väkertämääni tiikerikakkua maistoi vain oma poika - säälistä.

Ylioppilaamme sai kukkia, kuten tapana on. Perinteisten ruusujen sijaan nykyään annetaan näköjään muitakin kukkia. Tänä vuonna muotia taisi olla kalla, joka käykin tarkoitukseen tosi hyvin - onhan se näyttävä ja kaunis kukka. Nämäkin kallat ovat vieläkin kuin uusia, kun taas samaan aikaan saadut ruusut ovat jo pahasti nuukahtaneet.

Ennen juhlia hankin pihalle uusia kesäkukkia. Runkomarketta tuntui kivalta vaihtoehdolta ruosteiseen, vanhaan pataan muratin ja valkoisten pelargonioiden seuraksi. Onneksi otin kuvan, sillä pari päivää sitten runko oli katkennut! Kunnon viherpeukalo olisi tiennyt, että se olisi ehdottomasti pitänyt tukea paremmin...

Juhlat olivat kuitenkin mukavat ja lämminhenkiset. Mainitsemisen arvoinen asia on, että koko perhe oli terveenä - kukaan ei esim. ollut katkonut luitansa enduropyörällä röntyillessään, kuten kävi juuri ennen keskimmäisen pojan rippijuhlia ;) Kuohuviinin kaatelija, tarjoilija, tiskaaja ja kahvinkeittäjä löytyi siis omasta takaa, eikä tarvinnut turvautua ulkopuoliseen apuun.

Monia ihmisiä helle hellii eikä kuumuus lamaannuta heitä kuten meikäläistä, joten suotakoon heille tämmöisiäkin päiviä (tätä kirjoittaessa ulkona +31 ja sisällä +25). Itse odottelen parikymmenen asteen tienoilla olevia kuivia, kauniita päiviä, jolloin on mukava istua terassilla tai keinussa hyvän kirjan ja kahvikupin kanssa ja nauttia kiireettömästä lomasta. Kylmemmätkään ilmat eivät haittaa, sillä silloin tämä laiskottelija innostuu lenkkeilystä :)

Aurinkoista kesää!