Elämää rillipäänä

"Mähän näen nyt kaikki ihan HD:na!" hihkui 11-vuotias poikani saadessaan silmälasit viime keväänä. Poikani oli niin innoissaan tarkasta näöstä, että käytti aluksi silmälaseja kaiken aikaa eikä vain koulussa taululle tai kotona telkkaria katsoessa niinkuin hänelle suositeltiin. Alkuinnostus on kyllä nyt laantunut ja poika ottaa silmälasit kotelosta esille vain tarvittaessa. Kiva kuitenkin, että lapseni asenne silmälaseja kohtaan on ollut positiivinen.

Itsekin sain silmälasit jo ala-asteella, mutta olin siitä huomattavasti vähemmän innostunut kuin lapseni. Toki oma elämäkin kirkastui kun näin tarkemmin, mutta silmälaseja pidin vain silloin kun välttämättä tarvitsin. Peruskoulun jälkeen näköni oli jo sen verran huono, etten enää tuntenut vastaantulevia ihmisiä ja kuljin koko ajan kuin sumussa - silmälasejahan en voinut tietenkään pitää kuin kotona tai koulutunnilla silloin kun piti nähdä taululle tai piirtoheittimelle. Sain piilolinssit lukiossa ja seuraavat vuodet kuluivatkin piilolinssien ja niiden tarvitsemien litkujen kanssa lotratessa. Linssejä ei olisi saanut pitää kuin 10 tuntia päivässä, mutta taisin aina pitää niitä liikaa ja silmät oli jatkuvasti kuivat tai kirvelevät. Mutta mitäpä en olisi tehnyt kauneuteni vuoksi! Kun sain lapsia, piilolinssinkäyttöni väheni ja jäi viimein kokonaan pois. Käytännöllisyys voitti turhamaisuuden.

Nykyään minulle on ihan luonnollista olla koko ajan silmälasit päässä enkä tunne enää olevani vähemmän viehättävä näin. En edes haaveile laserleikkauksesta. Sitäpaitsi silmälaseilla saa mukavasti pienet rypyt ja meikkaamattomat silmät piiloon! Asenne silmälaseja kohtaan on muutenkin nykyään ihan erilainen kuin ennen. Ennen silmälasit oli välttämätön paha ja laseja pitävät miellettiin tylsiksi nörteiksi. Nyt lasit on monille tärkeä asuste, joka valitaan tarkkaan. Joillakin on useita erilaisia silmälaseja eri tilanteisiin ja silmälaseja käyttävät sellaisetkin, jotka eivät niitä tarvitse. Malleja on vaikka minkälaisia, joten ihmisillä todellakin on vara valita yksilölliset lasit. Itse pidän yksinkertaisista kehyksistä ja ohuiksi hiotuista linsseistä.

Silmälasit keksittiin Italiassa 1200-luvulla. Tajuttiin, että lasia hiomalla saatiin aikaan näköä parantavia linssejä. Jo sitä ennen arabeilla oli suurennuslaseja ja keisari Neron kerrotaan katselleen gladiaattorikisoja smaragdin läpi. Onneksi elän tätä aikaa. Entisaikaan huononäköisten elämä on varmaan ollut ankeaa ja rajoittunutta.

Jotkut ihmiset tunnetaan silmälaseistaan ja niistä on tullut peräti tavaramerkki joillekin. Kukapa ei muistaisi John Lennonin käyttämiä pyöreitä laseja tai Elton Johnin teatraalisia viritelmiä. Kekkonen nähtiin aina jykevissä, paksusankaisissa laseissa. Sofi Oksanen on totuttu näkemään jo vuosia samanlaisissa, pyöreissä laseissa. Valitettavasti myös Mikko Alatalon siniset kehykset taitavat olla piirtyneinä useimpien verkkokalvoihin.



Meitä rillipäitä on meidän perheessä tällä hetkellä kaksi. Vitsailinkin pojalle, että me kaksi näytetään nyt tosi viisailta lasiemme kanssa. Poika vastasi siihen sarkastiseen tapaansa, että "niin, vaikka oikeesti ollaan ihan tyhmiä"...  Luulen kuitenkin, että kohta saadaan seuraamme kolmaskin rillipää, miehellä nimittäin näyttäisi välillä olevan vaikeuksia aamulehden lukemisen kanssa...