No niinhän sitä luulisi. Laiskan äidin kotona tuollaista ei tapahtu. Ensinnäkin, kun lapset tulevat koulusta, äiti on töissä. Lapset joutuvat ihan itse etsimään ja tekemään välipalansa - muroja, banaaneja, viiliä, mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään - ja kaatamaan maidon lasiinsa. Kun äiti tulee töistä, hänellä on kiire käydä kaupassa ja tehdä ruokaa ennenkuin kaikki (etupäässä hän itse) ovat nälästä vihaisia. Siinäkö sitten pitäisi vielä ruveta jotain leipomaan? Viikonloppuisin on niin paljon muuta tekemistä, ettei leipomiselle yleensä jää aikaa - tai haluja.
No eipä laiska äiti paljon leiponut silloinkaan, kun lapset olivat pieniä ja hän oli päivät kotona. Hän ei ylipäänsä ymmärrä, mitä hauskaa leipomisessa tai ruoanlaitossa on. Jos hän haluaa vastapaistetun pullan tuoksua kotiinsa, hän mielummin hakee kaupan pakastealtaasta paistovalmiita leivonnaisia kuin alkaa itse leipomaan. Hänen mielestään telkkaristakin tulee nykyään ihan liikaa ruokaohjelmia. Hän saattaa joskus katsoa Kurjia kuppiloita tai Kauhukeittiötä, mutta vain nähdäkseen Gordon Ramsayn kiroilemassa.
Laiska äiti leipoo vain silloin kun on pakko. Joskus hän innostuu tekemään mustikkapiirakkaa tai kuivakakkuja, mutta ei kovin usein. Se saattaa olla ihan hyväkin, sillä esim. viime kesänä keskimmäisen pojan rippijuhliin tehty sitruunakakku oli niin kirpeää, ettei kukaan hymyillyt sen syömisen jälkeen. Lasten syntymäpäiville ja muihin juhliin hän kuitenkin tekee yleensä aina täytekakun. Kakkupohjaan on hyvä ja helppo omalta äidiltä saatu resepti, jonka kanssa ei voi epäonnistua. Se on tällainen:
1,5 lasillista munia
1,5 lasillista sokeria
1,5 lasillista vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vehnäjauhot ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 175-asteisessa uunissa noin 45 min.
Helppoa, vai mitä?
Laiskan äidin ihmetykseksi lapset ovat innokkaita leipojia. 17-vuotiaalta esikoispojalta luonnistuu niin taidokkaat täytekakut ja piparkakkutalot kuin pullat ja piirakatkin. Äiti ei todellakaan ole ollut mikään pullantuoksuinen äiti, joten välillä hän kummastelee, miten ihmeessä lapset ovat oppineet tuonkin taidon. 11-vuotias kuopuskin tekee jo sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa. No, äiti on kyllä tyytyväinen, kun kodissa vihdoinkin tuoksuu myös itse tehty pulla! Ja pakko hänenkin on myöntää, että omatekoinen on parempaa kuin kaupasta valmiina ostettu.
pojan taidonnäyte |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti