perjantai 23. marraskuuta 2012

Ei kun muuten vaan

Teini-ikä, tuo tunteiden vuoristorata, on valloittanut meidänkin talon. Kuin varkain kolmesta pikkupojasta kaksi vanhinta on muuttunut möreä-äänisiksi teineiksi ja nuorinkin on aivan pian siinä iässä. Meillä siis paiskoo ovia, kiukuttelee, viisastelee, väittelee vastaan tai muuten vaan ylenkatsoo typeriä vanhempiaan peräti kolme nuorukaista. Ole siinä sitten järkevä vanhempi, kun tekisi vaan mieli mennä mukaan kiukkupuuskiin!
 

 

Teini-ikäisten mielestä vanhemmat ovat tietenkin idiootteja - tai ainakin säälittäviä. Rakas 15-vuotiaani on solvannut minua myös liian huolehtivaiseksi. No onhan se törkeää, että meillä on kotiintuloajat ja ruoka-aikaankin olisi hyvä olla kotona! KAIKKI kaverit kun kuulemma saavat tehdä mitä haluavat ja tulla kotiin vaikka aamulla, jos siltä tuntuu. On ymmärrettävästi noloa, että olemme universumin ainoa koti, jossa lapsille on asetettu jonkinlaisia rajoja.

Kaikkein nolointa on kuitenkin lähteä vanhempien kanssa yhdessä jonnekin. Jos teinin saa mukaansa, hän kulkee pari askelta jäljessä ja välttää puhumista, jollei sitten ole vailla esim. uusia vaatteita. Vanhempien on syytä myös miettiä tarkkaan, mitä puhuvat teinien kavereiden läsnäollessa, jotteivat vain sanoisi jotain noloa ja hävettävää. Emme ole saaneet respectiä edes raskaan rockin kuuntelusta, vaan sekin on vanhanaikaista ja säälittävää. Kuulemma Katri Helena sopisi paremmin tämän ikäisille.
 

Välillä on vaikea ymmärtää teinien muotijuttuja. Okei, farkut ja huppari on ihan hyvä asukokonaisuus nuorelle miehelle. Mutta miksi ihmeessä farkkujen persusten pitää roikkua ja hupparin olla pari numeroa liian suuri? Ja mikä idea on siinä, että sukat vedetään takaa housunlahkeitten päälle? Myös lippiksen - ei kun anteeksi snapbackin - paikka päässä on tarkkaan harkittu. Se ei saa osua korville, joten se jää korkealle pään päälle ja näyttää ainakin minun mielestäni jotenkin hassulta.
 

Nykyajan nuoret ovat lyhenteiden mestareita. He eivät esim. jaksa sanoa "moi", vaan sekin pitää ilmaista lyhyemmin "mo". Sen sentään ymmärtää tällainen keski-ikäinenkin, mutta kaikista muista lyhenteistä ei voi sanoa samaa. Kyllä omia lapsia nauratti, kun myönsin googlettaneeni OMG:n... Viisastelevia lauseita saa kuulla aina, kun yrittää virittää keskustelua ja kysellä jotain. Äiti: "Ootko menossa suihkuun?" Lapsi: "Ei kun muuten vaan." Äiti: "Meinasitko alkaa lukea kokeisiin? Lapsi: "Ei kun muuten vaan." Suosittuja kommentteja tai vastauksia ovat myös "ihan sama", "mitä välii?", "so?" tai "lol". Yhtä ärsyttäviä kaikki. Noiden avulla nuori kyllä varmistaa, että keskustelu tyrehtyy heti alkuunsa tai hän saa vanhempansa hermostumaan.

Asiaan kai kuuluu, että teinit yrittävät näyttää suurimman osan ajasta nyrpeää naamaa. Onneksi kuitenkin välillä nyrpeys unohtuu ja lapset innostuvat jopa hymyilemään, vitsailemaan tai juttelemaan päivän tapahtumista. Silloin aina mietin, miten onnellinen olenkaan, kun minulla on niin ihania teinejä!

1 kommentti:

  1. Mie sain joskus viikon kotiarestia kun sanoin "ehkä vähä" joka oli joskus muotia. Mua ei kyllä ärsytä nuorten kielenkäyttö, kunhan eivät hoe sitä v-sanaa. Enemmän ärsyttää "olen niin viisaiden" ihmisten tekohienostelu.

    VastaaPoista