Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Itse asiassa jo ala-asteella päiväkirjaa ja omia tarinoita kirjoittaessani päätin, että jonain päivänä minusta tulee oikea kirjailija. No myönnetään, myös jalkapalloilijan ja eläinlääkärin urat kiinnostivat hetken. Jotkut ovat kirjoittaneet esikoiskirjansa vasta eläkkeellä, joten onneksi minulla on vielä aikaa...
Rakkauteni kirjoittamiseen johtuu varmaan siitä, että luen paljon. Osaisin lukea jo ennen kouluikää, mutta koska olin ujo ja hiljainen, opettaja huomasi taitoni vasta kun syyslukukausi oli jo pitkällä. 70-luvulla ei yksittäisiin oppilaisiin paljon huomiota kiinnitetty - korkeintaan oltiin tyytyväisiä, kun edes yksi oli hiljaa paikallaan! Tämä ei vaikuttanut intooni kirjoittaa ja lukea, päinvastoin. Kun vaihdoin lastenkirjat aikuisten kirjoihin ja etenkin Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen lukeminen aukaisi minulle kokonaan uuden maailman. Kaikki kirjat oli avoinna minulle ja vain odottivat lukemista!
Olen yrittänyt kannustaa omiakin lapsia lukemaan. Pienenä se olikin helppoa, mutta teini-ikä on tuonut muita muka kiinnostavampia asioita mukanaan. Pakko kai se on uskoa, että nyt on aika, jolloin tietokoneet, mopot ja kaverit on kiinnostavampia kuin Sinuhe Egyptiläinen. 11-vuotias kuopus sentään vielä lukee, mutta oikeastaan vain tieto- ja ennätyskirjoja. Mutta onhan se kätevää, että perheessä on joku, jolta saa heti vastauksen kysymykseen "Mikä on maailman korkein rakennus ja miten korkea se on?" tai "Mikä joukkue on voittanut eniten Stanley Cup -mestaruuksia?". Jos siis sellaista tietoa tarvitsee.
Teini-ikäinen poikani ehdotti jokin aika sitten minulle blogin kirjoittamista, ja innostuin ajatuksesta. Olisiko tässä tilaisuus toteuttaa haavettani edes vähän? No kokeillaan ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti