Olen 12-vuotias komea kollikissa, joka pitää lämpimistä kesäpäivistä, hyvästä ruoasta ja nukkumisesta. Jännitystä elämääni tuo hiirien ja myyrien jahtaaminen - silloin kun jaksan.
Elämäni alku ei kuulemma kuitenkaan ollut kovin onnellinen. Itse en pentuajoistani paljon muista, mutta olen kuullut, että olin villiintyneen kissan poikanen, jonka eläinsuojeluyhdistys pelasti. Minut otti luokseen perhe, jonka luona edelleen asun. Perhe on aika hyvin totellut minua ja palvelu pelaa, mutta toki parantamisen varaakin löytyy.
Aluksi minulla oli aikamoinen identiteettiongelma, sillä tiesin olevani poika ja silti minua pidettiin tyttönä ja annettiin jopa tytön nimi! Hyvin loukkaavaa, vaikka vähän myöhemmin ihmiset erehdyksensä huomasivatkin ja pyysivät anteeksi. Nimeä ei kuitenkaan vaihdettu "etten olisi hämmentynyt". Eivät hölmöt tajunneet, miten paljon hämmentävämpää on kulkea tytön nimisenä kollina! Se on yksi syy, minkä vuoksi varsinkin nuorempana jouduin tappeluihin muiden kissojen kanssa. Mutta en enää jaksa kantaa kaunaa mokomasta, sillä eiväthän ihmiset mitään sille voi, että eivät ole niin fiksuja kuin kissat.
Kai minulla kuitenkin oli onnea, että pääsin perheeseen, jossa pidetään kissoista ja jossa kissat saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos. Lain mukaan en saisi olla ulkona vapaana, mutta perheeni mielestä asiassa pitää käyttää "maalaisjärkeä". Asumme omakotitaloalueella, jossa on paljon muitakin vapaana kulkevia kissoja. Olisi hirveää, jos joutuisin olemaan aina lukittuna sisälle - tai vielä kauheampaa, jos joutuisin kulkemaan valjaissa niinkuin koirat! Joitain sääntöjä meilläkin on sentään olevinaan, kuten että kissat eivät saa mennä ruokapöydälle, mutta en niistä aina niin kovasti jaksa piitata. Perheen äiti on kuitenkin välillä niin tiukkana "ei"-sanansa kanssa, että katson joskus viisaimmaksi totella. Onhan sama tyyppi kuitenkin se, joka antaa ruokaa ja päästää yölläkin ulos. Toiset, miespuoliset, eivät aina tajua milloin haluan ruokaa ja nukkuvat yönsäkin niin sikeästi, ettei aina edes päiden päällä juokseminen niitä herätä!
Vaikka olen karski, iso kolli, kaipaan välillä hellyyttä. Kun tulee äkillinen tarve saada läheisyyttä, minulle kelpaa kenen tahansa talossa vieraana olevan syli. Silittääkin minua saa, kunhan tajuaa lopettaa ajoissa. Kaikista mieluiten hakeudun kuitenkin perheeni jäsenten syliin. Illalla kun istuvat telkkarin ääressä, on kiva makailla sylissä. Pentuna perheen äidin syli oli paras paikka, mutta kun äidin maha alkoi kasvaa ja mahassa alkoi liikkua joku möykky (ihmislapsi, huomasin myöhemmin), minua ei enää päästetty syliin. Ihmislapsi oli syntymänsä jälkeenkin niin tiukasti äidin sylissä, ettei minulle ollut siinä tilaa. Loukkaannuin ja vaihdoin lempipaikkani perheen isän syliin. Yhä edelleen menen mieluiten isän syliin, sillä sinne olen aina tervetullut - ja parransänkeen on muuten kiva hieroa päätä!
Olin monta vuotta ainoa kissa perheessä ja luulin kaiken jatkuvan samanlaisena. Kunnes eräänä syksyisenä iltana kotiin ilmestyi kuin tyhjästä toinen kissa: pieni, pelokas tytönruipelo, joka oli niin mustakin ettei meinannut erottua pimeässä! Kukaan ei ollut kysynyt asiaa minulta tai edes vihjannut moiseen etukäteen, joten olin syystäkin vihainen ja loukkaantunut. Sittemmin kuulin, että uusi kissa oli myös haettu elänsuojeluyhdistykseltä. Oli kuulemma löytökissa, jonka ikääkään kukaan ei tarkalleen tiennyt. Aluksi ajattelin, että on tapahtunut erehdys ja yritin kaikkeni, että uusi kissa karkotettaisiin kauas meiltä. Mutta ei, kissa sai ruokaa ja silityksiä aivan niinkuin siitäkin pidettäisiin. Pakko oli minunkin hyväksyä (tosin pitkin hampain) se tosiasia, että uusi kissa oli tullut jäädäkseen.
Perheeni jäsenet ovat alkaneet puhua keskenään, että minusta on tulossa vanha. Olen muka tullut raihnaisen näköiseksi eikä reaktiotkaan ole enää entisellään. Omasta mielestäni olen vain tullut harkitsevaisemmaksi ja jättänyt turhat vouhotukset vähemmälle. Ei kai sitä nyt kannata olla jokaisen hiiren perässä juoksemassa, jos voi makailla tassut taivasta kohti nurmikolla nauttimassa auringonpaisteesta tai nukkua kerällä jonkun sylissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti