Eläimellistä eloa

Ostin tänään kauppareissulla paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen uuden seinäkalenterin. Kymmenen euroa ei ole suuri summa, mutta sillä auttaa kodittomia eläimiä - ja saa kivan kalenterin. Tuli hyvä mieli kaiken joulukohelluksen ja kulutusjuhlan keskellä. Luultavasti käyn myöhemmin ostamassa muutaman lisää ja annan niitä joululahjaksi.

Eläimet ovat olleet minulle tärkeitä ja suuri osa elämää pienestä pitäen. Varhaislapsuuteni ikimuistoinen kasvukumppani ja paras kaverini oli musta saksanpaimenkoira Anu, joka otettiin naapurissa olevaan mummolaan syntymäni aikoihin. En osannut pelätä tai aristella karvaista kaveriani, ja ehkä siksi Anu suhtautuikin suopeasti tekemisiini. Kuulemma oli suurta hupia näyttää vieraille, miten minä (pieni piltti) menin pokkana ottamaan lelun isolta vahtikoiralta, joka vartioi leluaan muristen kaikille muille.

pentulaatikossa pienten saksanpaimenkoirien kanssa 70-luvun alussa

Lapsena päätin, että minusta tulee eläinlääkäri. Itse en seuraavaa tapausta muista, mutta äitini kertoi, että oli mm. yllättänyt minut pihalla tekemässä ruumiinavausta (eli tökkimässä kepillä) kissan tappamalle hiirelle... Eläinlääkäriä minusta ei tullut, mutta eläimiä minulla on aina ollut ja tulee varmaan olemaankin. Olisi todella outoa, jos karvoja ei yhtäkkiä enää löytyisikään ruoasta ja vaatteista! Tai että ei tarvitsisikaan kesken yöunien mennä päästämään kissoja ulos tai sisään! Myös syli ilman siinä kerällä nukkuvaa lämpöistä kissaa olisi talvi-iltaisin ihan kummallinen olotila.

Teini-iässä tajusin turkiseläinten karmean kohtalon ja koin pahaa oloa niiden puolesta. Sisälläni asuu edelleen pieni kettutyttö, joka ei voi kuvitellakaan kulkevansa turkissa. Myös muiden tuotantoeläinten huonot olot ja kohtelu sekä lemmikkien pahoinpitelyt ja heitteillejätöt saavat minut pois tolaltani. Tunnen suurta vihaa ja halveksuntaa eläinrääkkääjiä kohtaan ja toivon, että eläimiin kohdistuvista rikoksista tulisi suurempia rangaistuksia. Hienoa, että Suomessa on Animalian ja Oikeutta eläimille -järjestöjen kaltaisia tahoja, jotka tarttuvat eläinten oikeuksien epäkohtiin. Arvostan suunnattomasti kaikkia eläinten hyväksi työtään tekeviä.

Tällä hetkellä perheemme eläimellisyyttä siis edustaa kaksi eläinsuojeluyhdistykseltä haettua kissaa. Toinen mietiskelee talven tuloa alemmassa kuvassa. Molemmat ovat omia ihastuttavia persooniaan, joita ilman ei pystyisi elämää kuvitella. Lasten kanssa olemme miettineet, ettei yksi koirakaan olisi joukon jatkona pahitteeksi, mutta sitä varten pitää vielä pehmittää isää - ja ehkä kissojakin ;)