lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kevät-ärsytys

Tänään aurinko lämmitti jo aika mukavasti ja kaduilla oli sulaneista lumista muodostuneita vesilätäköitä. Kevät siis on tulossa, vaikkakin ainakin asiantuntijoiden mukaan hieman myöhässä. Mutta onko kevät kuitenkaan niin ihanaa aikaa, oikeasti?

Yleensä siinä armottoman kevätauringon valossa muistaa, miten paljastavaa aikaa kevät on. Kaikki kodin kuluneet ja nuhjuiset kohdat tulevat nyt tosi selvästi esiin ja ikkunoiden liat paljastuvat! Pölyä leijuu pitkin taloa ja näyttää pesiytyneen sellaisiin kulmiin ja koloihin, joita ei talvella ole huomannutkaan. Mistä ihmeestä hämähäkinseititkin ovat yhtäkkiä ilmestyneet kattoon ja jopa viherkasveihin? Eipä ihme, että aina keväisin iskee sisustusinto ja halu saada kotiin jotain uutta. Tänä keväänä meillä on tyydytty seinien maalaamiseen ja uusiin keittiön verhoihin, mutta kevätaurinko kyllä osoittaa paljon muitakin parannuskohteita. Ja kertoo, miten laiskasti talvella on tullut siivottua.

Eikä se ole valitettavasti pelkästään koti, joka näyttää nuhjuiselta keväisin. Talven aikana on ilmeisesti tullut naurettua kaiken aikaa, sillä keväällä huomaa, että naamaan on ilmestynyt muutama uusi "naururyppy". Ainakaan en myönnä, että syynä olisi jokin muu, kuten alkava keski-ikä :) En ole kuitenkaan järin ihmeissäni siitä, että monet eivät hypi riemusta kevään saapuessa vaan päinvastoin masentuvat. Alkoholisteille kevät on otollista aikaa retkahdukselle ja vähintään kevätväsymystä valittelee moni.

Monet valitsevat vaatteiden värin vuodenajan mukaan. Siis talvella tummaa ja keväällä vaaleampaa. Minua sellainen etupäässä ahdistaa, sillä pukeudun yleensä aina samaan väriin, mustaan. Lienee jäänne "hurjasta" hevarinuoruudesta. Ei tarvitse stressata, mikä väri käy minkäkin kanssa, kun käyttää aina samaa perusväriä. Mustaan on helppo halutessaan yhdistää värejä - kuten siniset farkut - jos oikein holtittomaksi heittäytyy :)

Lumen sulaessa tulee esiin märkä maa. Hiekka tarttuu kenkien pohjiin ja kulkeutuu sitä kautta eteiseen ja joskus pidemmällekin taloon, kun mies ja lapset kaikki eivät aina muista ottaa kenkiä pois jalasta hakiessaan vaikka jotain unohtunutta tavaraa sisältä. Kissojen tassut ne vasta imevätkin kuraa itseensä! Meillä kulkee aina keväisin kurainen kissantassupolku takaovelta ensin keittiöön ruokakupin luokse ja sieltä sitten hieman haalistuneena muualle taloon.

Ja mitä kaikkea sieltä lumen alta sitten keväisin paljastuukaan! Meidän pihalta on löytynyt talvella kummallisesti kadonneita pulkkia, lumilapioita ja muuta tavaraa, mutta enimmäkseen kuitenkin kaikenlaista haravoitavaa roskaa: osaksi maatuneita lehtiä, kottikärrykaupalla neulasia, risuja jne. Piha näyttää siivottomalta ennen kuin jokainen neliömetri siitä on haravoitu, ja siinä onkin tekemistä. Mukavampi oli vain talvella luoda lumet syksyllä maahan jääneiden lehtien päälle ajatuksella "poissa silmistä, poissa mielestä".

Kaikesta huolimatta kevään saapumista odotetaan. Minäkään en vaihtaisi neljää vuodenaikaa mihinkään, vaikka eniten syksystä ja talvesta pidänkin. Mitä mieltä sinä olet?

2 kommenttia:

  1. Mie rakastan kevättä! Se on ihan parasta aikaa. Mutta tiedän miten aurinko paljastaa kaiken lian ja kuran. Voih meidän ikkunoita! Eikä meillä nyt vielä mitää kurttuja ole, kyllä n on ihan niitä nauru viivoja!

    VastaaPoista
  2. juu kyllähän mulle se kevätväsymys ja -masennus iskee. suorastaan vituttaa kun kaikki muut ovat täynnä elämää, kun itse ei jaksa...

    VastaaPoista