Mies kertoo olevansa ehkä tulossa kipeäksi, kuumemittarikin näyttää tasan 37 astetta. Kurkku tuntuu karhealta ja kerran on tullut yskittyäkin. Paras varmaan käydä sohvalle viltin alle makaamaan (=kuorsaamaan) koko illaksi, on niin hutera olo. Nainen miettii, voisiko olla kipeä, kun olo on niin heikko, että pyörryttää ja on ollut kylmäkin koko päivän. Oho, kuumemittari kohoaa melkein 39 asteeseen, joten ehkä voisi hetkeksi istahtaa tai jopa käydä sängyn päälle lepäämään. Kun särkylääkkeen vaikutus alkaa eikä enää pyörrytä tai palele kovin paljon, voikin sitten vaikka tiskata tai laittaa pyykkejä koneeseen. Kuulostaako tutulta?
Itse nuorena ja täydellisyyteen pyrkivänä äitinä jopa pesin ikkunoita (ulkopuolelta!) 39 asteen kuumeessa, kun piti valmistella kotia lapsen syntymäpäiviä varten eikä yhtään päivää voinut hukata sairastamiseen. No se ei tehnyt minusta sankariäitiä, vaan ainoastaan hölmön. Onneksi pienten lasten äidit on yleensä varustettu hyvällä vastustuskyvyllä niin, että vaikka muu perhe sairastaa, äiti jaksaa terveenä hoitaa kaikkia muita - jopa sitä sohvalla myötuntoa kalastelevaa isää.
Voihan se olla, että miehillä on naisia alhaisempi kivunsietokyky niin että pieni flunssanpoikanen oikeasti kaataa isonkin miehen petiin. Tai sitten miehet vaan ovat ovelia ja käyttävät kaikki keinot, jotta elämä olisi heille rennompaa kotona - ja he saisivat naisen huomion itseensä! Pieni kuume, yskä tai kurkkukipu ei toki heitä vaivaa silloin, kun tiedossa on esim. saunailta kavereitten kanssa. Selvää on ainakin se, että jos miehet synnyttäisivät, kivunlievityskeinot olisivat paljon parempia kuin nyt tai kaikki lapset syntyisivät keisarinleikkauksella. Eivätpä miehet myöskään nousisi suoraan synnytyksen jälkeen ylös perhettä ja kotia hoitamaan, vaan makaisivat viikkotolkulla sängyssä muiden passattavana, luulen.
Mieheni on ollut mukana kaikissa kolmessa synnytyksessä ja selvinnyt koettelemuksista pyörtymättä, se olkoon hänelle kunniaksi. Kolmannen pojan synnytykseen tosin ajoin itse, sillä vaikka synnytyskipuja oli aamusta asti, arvelimme miehen hyvin ehtivän käydä töissä ennen tositoimiin ryhtymistä. Kaikki sujuikin edelliskertoja nopeammin ja jouduin lähtemään sairaalaan ilman miestä. Onneksi poltot tulivat sopivasti punaisissa liikennevaloissa matkalla ja onnistuin jotenkin myös jättämään vanhimman pojan esikoulun pihalle ja nuoremman mummolaan matkan varrella. Eli itse asiassa ajoitus oli melkein täydellinen, sillä mieskin ehti vielä sairaalaan ennen synnytystä.
Viime kesänä jouduin vatsan tähystysleikkaukseen. Miehestä ei ollut paljon apua, sillä hän oli samaan aikaan sairaslomalla poikki menneen sääriluun takia. Päätin, että jos olen kerran kesken synnytyskipujen ajanut autolla sairaalaan synnyttämään, ajan myös leikkauksen jälkeen itse kotiin vaikka minkälaiset tikit mahassani. Sen verran jännitti kotimatkan onnistuminen, että unohdin sairaalan nimirannekkeen käteeni. "Karkasitko sairaalasta?", kysyi poika vilkaistuaan käteeni, kun kaksi yötä leikkauksen jälkeen tulin kalpeana ja hengästyneenä jännittävän ajomatkan jälkeen kotiin.
Omista havainnoista ja kokemuksista vedän pokkana sellaisen johtopäätöksen, että nainen on miestä sisukkaampi ja päättäväisempi eikä pelkää kipua. Välillä naiset kyllä esittävät heikkoja ja haavoittuvaisia, mutta vain siksi, että mies saisi tuntea olevansa tarpeellinen ja ihailtu! Eikä minua edes huvita esim. vaihtaa renkaita autoon tai pilkkoa polttopuita, joten tehköön mies niitä hommia ja tuntekoon itsensä ihan rauhassa tarpeelliseksi tosimieheksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti