Olen melkeinpä kateellisena seurannut omien lasten uravalintoja - heillä kun tuntuu olevan selvät sävelet tulevaisuuden suhteen. Yksi tähtää lukion jälkeen akateemiselle uralle, toinen löysi ammattikoulusta mielenkiintoisen alan, jota parhaillaan opiskelee. Nuorimmalla on vielä jokunen vuosi aikaa tehdä päätöksiä - onneksi, sillä tällä hetkellä hän haluaisi täysipäiväiseksi pleikkarin pelaajaksi. Sama poika oli vielä pari vuotta sitten sitä mieltä, että muuttaa isona pahvilaatikkoon asumaan. Hyvin kiinnostuneena siis odotan hänen tulevia valintojaan! Vaikka olenkin päättänyt tukea lapsiani täysillä kaikessa, tuo asumismuoto hieman mietityttää...
Lapsena minäkin tiesin, mitä haluan isona tehdä. Kirjailija tai eläinlääkäri, tietenkin. Kirjoittelin juttuja pöytälaatikkoon ja tein tikuilla ruumiinavauksia kissan tappamille hiirille mummolassa. Ruumiinavaukset tosin kiellettiin, kun aikuiset huomasivat touhuni - eivät ymmärtäneet, että harjoittelin tulevaisuutta varten. Aikuisena olen ollut kiinnostunut muistakin aloista: lasten parissa työskentelystä, suomen kielestä ja kirjallisuudesta, toimittajan tai kirjailijan työstä, psykologiasta. Päädyin kuitenkin opiskelemaan kaupallista alaa ja minusta tuli - toimistosihteeri!
Kuinka monelle muulle on mahtanut käydä niin, että unelma-ammatti on jäänyt vain haaveeksi joko oman saamattomuuden, huonon tuurin tai muiden elämäntilanteiden takia ja lopulta jollekin alalle on vain jotenkin ajautunut? Ammatti on valinnut sinut sen sijaan että sinä olisit valinnut ammatin? Onneksi moni huomaa loppujen lopuksi olevansa ihan mukavassa työssä, vaikkei varsinaisessa kutsumus- tai unelma-ammatissa olekaan.
Minulle kävi hyvin, sillä olen viihtynyt työssäni. Joskus kyllä mietin, olisiko elämä parempaa, jos olisin eläinlääkäri, opettaja tai toimittaja. Erilaista se varmasti olisi, mutta tuskin onnellisempaa. Alaa voi tietysti myös vaihtaa, jos sitä oikein kovasti haluaa. Kirjailijaksi ainakin voi ryhtyä minkä ikäisenä tahansa, eikä siihen tarvita tutkintoja. Eikös Kalle Päätalokin kirjoittanut Iijoki-sarjansa vasta eläkeiässä? Ei siis ole vieläkään myöhäistä pohtia, mitä haluaisi tehdä isona ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti