sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Jouluostoksilla
Kävin tänään jouluostoksilla ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia. Olipa huono idea. Kuljin kauppakeskuksessa kaupasta toiseen pää tyhjänä hien virratessa takin sisällä. Joululaulut ja joka puolella tungeksivat ihmiset vaan ärsyttivät, eivätkä saaneet joulumieltäni kohoamaan. Lopulta tuskastuin omaan saamattomuuteeni, kävin ostamassa laatikollisen donitseja ja pakenin kotiin niitä mässäämään. Ilmeisesti on korkea aika miettiä, mitä ostaa, ja mennä vasta sitten kauppaan. Kunhan sokerihumalasta selviää.
Lahjojen hankkiminen on kivaa - silloin, kun tietää, mitä ostaa. Välillä olen oikein hykerrellyt tyytyväisyydestä, kun olen hankkinut lahjan, mistä tiedän jonkun pitävän ja varmasti ilahtuvan. Tänä vuonna hykertely on jäänyt vähemmälle.
Kun lapset olivat pieniä, lelulehdet olivat tärkeitä apuvälineitä toivelistan tekemiseen. Niitä selattiin niin kauan kun lehdet olivat kuluneet repaleisiksi. Vasta joulun jälkeen niiden rippeet sai heittää pois. Lehdistä kirjoitettiin listoihin halutut lelut. Jopa siinä vaiheessa kun lapset eivät vielä osanneet lukea tai edes kunnolla kirjoittaa, he jäljensivät huolellisesti kirjaimet paperille. Aina ei yksi a4-kokoinen paperi edes riittänyt, vaan niitä teipattiin useampia peräkkäin. Halusivat kuulemma varmistaa, että saisivat edes jotain.
Nyt toivelistat ovat yhtäkkiä lyhentyneet, itse asiassa niitä ei ole ollenkaan. Kun teineiltä yrittää kysellä toiveita, vastauksena on vain "rahaa". Yksi sentään toivoo uutta kännykkää. Pitäisi olla helpottunut, kun enää ei tarvitse ostella paljon tavaraa ja paketoida lahjoja yötä myöten. Noilla toivomuksilla kuusen alla on aattona kaksi kirjekuorta ja kännykän kokoinen paketti ;) Eihän semmoinen käy, joten muutakin on keksittävä.
Miehen kanssa ostelemme toisillemme yleensä lahjaksi kirjoja. Niitä hankkisin mielelläni myös lapsille, mutta kirjojen lukemiselle kävi teini-iän kynnyksellä samoin kuin lahjalistojen tekemiselle - kalpaten. Pitää toivoa, että lapsuuden lukutoukat sitten myöhemmin elämässään löytäisivät kirjat uudelleen. Viime jouluksi ostamani kirjat taitavat lojua lukemattomina teinien hyllyillä, nuorin sentään vielä lueskelee ennätyskirjoja.
Mitäkö minä toivon joululahjaksi? Liza Marklundin ja Anja Snellmanin uusimmat sekä tunnelmallista, rauhallista ja riidatonta joulua perheen parissa. Ja tietysti paljon lunta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näen sut laukkaamassa etukenossa tukka märkänä ;) Juuri näin se menee :D :D Toivottavasit saat, mitä toivot!
VastaaPoistaIhana huurrekuva!!!