Laiskan äidin paluu

Äiti oli ollut yllättävän reipas syksystä saakka. Loppukesällä havaittu outo farkkujen kutistumisilmiö ja yleinen vetämättömyys saivat aikaan jonkin sortin liikuntainnostuksen ja pyrkimyksen terveellisempiin elintapoihin. Liikunnan lisääminen ja herkuttelun vähentäminen ilmeisesti kannatti, sillä joulukuussa äiti havaitsi olemuksessaan selvää parannusta. Pienempi peppu ja pirteämpi mieli antoivat aihetta hymyilyyn.

Kunnes joulu alkoi lähestyä - uhkaavasti. Äidin reippaus tuntui yhtäkkiä jokseenkin vähäpätöiseltä verrattuna Suorittajaäitien jouluvalmisteluihin. Heillä kun oli tiedossa ainakin suursiivousta, jouluverhojen vaihtamista, kaappien raivausta, jouluruokien tekemistä, leipomista ja vaikka mitä muuta. Äiti ahdistui moisesta innokkuudesta. Aivan kuin olisi menossa kilpailu siitä, kuka on kiireisin ja tekee eniten. Miksi ihmeessä kaapit pitäisi siivota juuri joulun alla? Eikö sitä voisi tehdä vaikka kesäloman sadepäivänä? Miksi jouluverhot? Miksei valmislaatikoita (äidithän nekin on tehneet, mikäli mainoksiin on uskominen)? Lahjojakin pitäisi hankkia ja paketoida ne trendikkään persoonallisesti, mitä se sitten tarkoittaakaan. Ja joulukortit olisi tietenkin pitänyt askarrella omin pikku kätösin. Voi hyvänen aika!

Ja niin oli Laiska äiti taas paikalla. Hänestä ei ole ylenpalttiseen hössötykseen. Tosin ihan varma hän ei ole siitä, pitäisikö hänen stressaantua omasta laiskuudestaan vaiko vain hiljentyä nauttimaan tulevasta joulusta. Sillä joulusta hän pitää. Ei kodin siisteyden tai omatekoisten jouluruokien, vaan nimenomaan tunnelman takia. Hänen perheessään ei tehdä suursiivousta, normaali viikkosiivous saa riittää. Jos jotakuta häiritsee vaatehuoneen sotkut juuri jouluna, niin siitä vain. Verhojakaan ei vaihdeta, vaan samat vanhat saavat roikkua ikkunoissa niin kauan kun niihin kyllästyy. Valmislaatikot maistuvat perheelle siinä missä omatekoisetkin - kun sekaan lorauttaa kermaa niin hyvää tulee. Leipominenkin on turhaa, sillä jouluna makeanhimo tyydytetään tietenkin suklaakonvehdeilla ja marmeladilla.

Äiti on ollut syömättä suklaata ja karkkia elokuusta lähtien, eikä yllätyksekseen ole niitä paljon kaivannut. Viime aikoina joulusuklaat ovat kuitenkin alkaneet hieman houkutella... Sillä aikaa kun Suorittajaäidit puunaavat kotejaan joulukuntoon, saattaa Laiska äiti siis sytyttää kynttilät joulumieltä kohottamaan ja ahertaa Pandan suklaarasian kimpussa. Tekemistä riittää kyllä siinäkin.