Vähän nimistä

Kun olin lapsi, nimipäiviä juhlittiin melkein samalla tavalla kuin syntymäpäiviäkin. Leivottiin kakku, kutsuttiin vieraita ja saatiin lahjoja - mikäs sen mukavampaa lapselle. Silloin oli outoa, jos jollakin oli nimi, jota ei löytynyt almanakasta. Nykyään nimipäiviä ei juurikaan vietetä. Omat lapsenikin saavat harmikseen tyytyä pelkkiin onnentoivotuksiin. Mutta koska nyt on muotia antaa lapselle mahdollisimman erikoinen nimi, on ehkä hyväkin, että nimipäiviä ei juhlita. Olisihan se surullista, jos pieni Raparperi Belladonna tai Simmu Metsänpoika ei voisi juhlia muiden tapaan - heidän nimiään kun ei almanakasta löydy.

Näyttelijä River Phoenixin kuoleman jälkeen vuonna 1993 luin lehdestä jutun hänen perheestään, jossa lapsille oli annettu luontoon liittyvät nimet. Riverillä oli mm. sisaret Summer ja Rain. Silloin mietin, miten herttaista olisikaan, jos myös omat tulevat lapseni saisivat luonnosta juontavat nimet. Sehän sopisi hyvin myös ekologiseen arvomaailmaani. Päätin, että tuleva tyttäreni olisi nimeltään Usva, eikä Tuiskukaan kuulostanut pahalta (jos vaikka sattuisi kaksoset syntymään). Loppujen lopuksi poikani saivat melko tavalliset suomalaiset nimet. Ehkä hyvä, että nimistä päätettäessä myös isän mielipide piti ottaa huomioon.
 
Mielestäni paras nimi - ainakin näin suomalaisittain - on sellainen, joka lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Oma etunimeni Nina tuli muotiin 70-luvun alussa. Sen lisäksi, että luokalla oli aina vähintään pari muuta Ninaa ja yleensä joku Niinakin, ei silloin eikä edelleenkään ole hauskaa selittää nimen kirjoitusasua. "Nina yhdellä i:llä." "Lausutaan Niina mutta kirjoitetaan Nina." Sama ongelma lienee myös tuhansilla Mia-, Pia-, Ada- ja Ida-nimisillä. Monet vanhemmat ovat huomanneet, että vaihtamalla yksi kirjain vähän erikoisempaan tavallisesta nimestä saa hienomman oloisen. Tällä hetkellä siis pienet Nicot, Micot ja Lucat ovat vielä onnellisen tietämättömiä taaperoita, mutta luultavasti myöhemmin elämässään manaavat vanhempiensa erikoisuuden tavoittelua sen yhden kirjaimen osalta.

Tämän hetken suosituimpia nimiä

Joihinkin nimiin ihastuu sen takia, että nimestä tulee positiivisella tavalla mieleen joku ihminen oman elämän varrelta. Asia toimii päinvastoinkin, eli tuskin haluaa antaa lapselle tai lemmikille oman kouluaikaisen kiusaajansa tai ikävän opettajan nimeä. Minä tutustuin 90-luvun alussa nuorena päiväkotiharjoittelijana pieneen Iida-tyttöön, joka ihastutti olemuksellaan niin, että nykyään kissamme tottelee (siis silloin kun haluaa) samaa nimeä.  

Suositut sarjat, laulut, kirjat ja etenkin julkkikset lisäävät nimien suosiota. Esikoiseni syntymävuonna eräät Ville, Saku ja Jere pelasivat Suomen jääkiekon maailmanmestariksi, ja se näkyy sen ikäluokan poikien nimissä. Cheek-buumin myötä ennätysmäärä pikkupoikia on lähiaikoina saanut nimekseen Jare. Joskus johonkin nimeen tuntee vetoa ilman mitään erityistä syytä. Kuopus halusi 6-vuotiaana vaihtaa nimekseen Erkki Pesonen, emmekä vieläkään tiedä miksi.