maanantai 1. lokakuuta 2012

Remontoinnin ihanuutta...

Meillä remontoidaan. Olisi ihanaa kertoa, että meille tulee uudet keittiönkaapit - niin juuri, niiden vanhojen ja kuluneiden mäntykaappien tilalle, mutta mitä vielä, meneillään on pannuhuoneremontti! Voiko tylsempää remontin kohdetta ollakaan, kuin melkein 30 vuotta vanhan lämminvesivaraajan ja puukattilan vaihto? Pitää vissiin remontin valmistuttua viedä vieraat pannuhuoneeseen ihastelemaan uuden varaajan puhdasta pintaa ja huoneen fiksua tilaratkaisua, jos haluaa esitellä uutta. Tai ehkä ei sittenkään.

Tällä hetkellä kaikki on vielä kesken. Ihan itse tyhjensimme vanhasta varaajasta 2000 litraa vettä pois. Opin samalla uusia asioita, kuten että vuonna 1984 varaajaan laitettu vesi haisee nyt ihan törkeän kamalalle kun sitä lappaa ämpärillä pois! Lasten mielestä haju muistutti kaalisoppaa. Tosin nuorimmainen siinä vähän aikaa vettä kanneltuamme iloitsi, että hajuunhan on jo tottunut. Minä taas mietin, että pinttyyköhän kuvottava lemu meihin pitemmäksikin aikaa. Onneksi työkaverit eivät ainakaan tänään vieroksuneet. Mies teki kuitenkin raskaimmat ja likaisimmat hommat, eli hajotti vanhat laitteet ja vei pois uusien tilalta.

Tänään kaksi pakettiautoa ja pieni traktori kurvasi aamutuimaan pihallemme, ja ammattimiehet tulivat jatkamaan aloittamaamme työtä. Toivoin, että töistä tullessani homma olisi tehty, mutta aika keskeneräiseltä vielä näyttää. Mutta ehkä huomenna sitten... Lisäksi huomasin, että remonttimiehet olivat muokanneet traktorilla takapihaa kuopalle ja näin antaneet ystävällisesti meille sysäyksen laittaa keväällä piha uusiksi. No onhan siitäkin joskus puhuttu, joten ehkä tekivät meille palveluksen.

Remontin aikana ei tule lämmintä vettä. Vettä siis lämmitetään vedenkeittimessä ja hellalla, jotta siitä voi sekoittaa pesuvadissa kylmän veden kanssa pesuvettä. Ja meitähän on viisi henkeä, joten lämmitettävää riittää. Teinit tosin olivat rohkeita - tai laiskoja, sillä heidän olisi itse pitänyt lämmittää oma vetensä - ja kävivät jääkylmässä suihkussa. Äsken huomattiin myös, ettei astianpesukonekaan toimi ilman kuumaa vettä, joten myös astianpesuvesi pitää lämmittää ja astiat pestä käsin. Olisinpa tiennyt tuon ennenkuin ehdin kerätä koneen täyteen likaisia astioita.

Olen niin mukavuuksiin tottunut, että tämmöinen muutaman - toivottavasti vain muutaman - päivän mittainen epämukavuus ja alkeellisuus ärsyttää. Ja miten tärkeää lämmin vesi onkaan! Seitsemän vuotta sitten teimme sauna- ja kylppäriremontin ja silloin olimme ilman suihkua ja pyykinpesukonetta viisi viikkoa! Aika tuntui ikuisuudelta ja toisten nurkissa ja mökillä peseytymisen jälkeen osasi tosi paljon arvostaa omassa suihkussa ja saunassa käymistä. Nyt tuntuu, ettei jaksaisi odottaa muutamaa päivääkään, mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu! Ja jos vaikka sitten voisi alkaa suunnittelemaan sitä keittiöremppaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti