Itsensä kieltämisen kuukausi

En tehnyt uuden vuoden lupauksia. En aloittanut uutta, tervettä ja onnellisempaa elämää ja ruvennut laihduttamaan, käymään salilla tai syömään terveellisemmin. Jotenkin kummasti minut on kuitenkin vedetty mukaan alkuvuoden elämänmuutoksiin, ainakin sivusta seuraajan rooliin. Hirveän monet muut kun ovat lupauksia tehneet. Tosin näin tammikuun loppupuolella aika monet ovat jo ehtineet lupauksensa rikkoakin, ne kun tuppaavat joskus olemaan vähän liian kunnianhimoisia.

Mainokset ovat kuitenkin vielä tässä vaiheessa vuotta toiveikkaina täynnä keventäjiä, vitamiineja, kevyitä ruokia, liikuntavälineitä ja -vaatteita ja laihdutusvalmisteita. Monet tutut ovat aloittaneet kuntosalilla käymisen tai vähintään keventäneet ruokatottumuksia ja aloittaneet karkkilakon. Ehkä minunkin kuuluisi nyt tuntea huonoa omaatuntoa karkkihyllyllä tai sipsejä syödessäni - tai harrastaa liikuntaa useammin kuin pari kertaa viikossa.

Läheisellä ABC:lla käydessäni en kuitenkaan tuntenut huonoa omaatuntoa vaan ärtymystä, kun kassan vieressa olevan hyllykön suklaapatukat oli korvattu terveellisillä (?) myslipatukoilla. Eihän sellainen nyt sovi salaiseksi nautinnoksi rankan työpäivän jälkeen! Siinä vaiheessa ei enää kehdannut karkkihyllyillekään peruuttaa, joten illan herkkuhetki oli peruttu. Minulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta laihduttaa, karpata, laskea kaloreita, alkaa vegetaristiksi tai himokuntoilijaksi, joten sellaiseen kehottaminen suorastaan suututtaa. Karkkilakko (tai pikemminkin suklaalakko) voisi kyllä tehdä hyvää, mutta ehkä sitten jonain toisena vuonna ;)

Kuinkahan moni joulumässäilyjen jälkeisen paremman elämän toivossa kuntosalin kausikortin ostanut jo katuu ostostaan katkerasti - muutaman kerran salilla käytyään ja huomattuaan, ettei se olekaan sitä mitä haluaa tehdä? Tai kuinka monet kuntoiluvälineet ovat jo alkaneet pölyyntyä kodin nurkissa tai varastoissa? Tiedän ainakin yhden kuntopyörän, joka on löytänyt uuden elämän säilytystelineenä - meidän makuuhuoneessa. Mittariin ei viime vuosina ole tullut montaakaan kilometriä, mutta pyörässä saa näppärästi säilytettyä käsilaukut ja vähän käytetyt vaatteet. Jotenkin se silti, vaatekasan altakin, muistuttaa minua syyttävästi siitä, etten olekaan polkenut sillä aina silloin kun ulkona on niin huono ilma, ettei siellä voi sauvakävellä tai hiihtää...

Nostan kuitenkin hattua kaikille niille, jotka ovat - uuden vuoden lupauksina tai muuten vaan omasta halusta tai olosuhteiden pakosta - pystyneet muuttamaan elintapojaan  terveellisempään ja kevyempään suuntaan. Toivottavasti jaksatte jatkaa samalla linjalla - vielä tammikuun jälkeenkin!