Olen aina ollut herkkäuninen. Pienikin stressi saa aikaan sen, ettei uni tule helposti. Olen elämäni aikana viettänyt lukemattoman määrän loputtoman pitkiä öitä odottaen sängyssä turhaan nukahtamista. Tunnin tai kaksi jaksan vielä olla toiveikas unen tulon suhteen, mutta sen jälkeen alkaa olla epätoivoinen olo. Tuskaisena pyöriminen tietenkin vain pahentaa tilannetta ja varmistaa sen, että Nukkumattia on turha odottaa.
Mikään ei ole kauheampaa kuin katsella kelloa vähän väliä ja laskea tunteja siihen, milloin herätyskello pärähtää soimaan ja pitäisi lähteä pirteänä töihin. Sydän hakkaa, silmiä kirvelee ja tekisi mieli itkeä väsymyksestä ja epätoivosta. Jos kaiken tämän jälkeen vielä joskus aamuyön tunneilla unen päästä saa kiinni, uni on katkonaista. Joskus uni ei tule koko yönä. Tuollaisten öiden jälkeen ei paljon naurata, sillä töihin on jaksettava mennä. On sanomattakin selvää, että parin tunnin yöunien jälkeen työteho ei ole kovin kummoinen, ja perhe saa illalla ihmetellä väsyneen äidin tunteenpurkauksia.
Silloin kun minulla on erityisiä vaikeuksia saada unta, pienetkin äänet pitävät minut hereillä. Kuuntelen muun perheen vessakolisteluja, kissojen ääniä, miehen kuorsausta, herätyskellon tikitystä, jääkaapin hurinaa, sateen ropinaa, posteljoonin käyntiä postilaatikolla, aurausauton meteliä, lasten kääntyilyä sängyissään. Täysikuu ei ainakaan helpota tilannetta, vaikken itseäni ihan kuuhulluna pidäkään.
Onneksi parin huonosti nukutun tai valvotun yön jälkeen yleensä saan taas paremmin nukuttua. Iltaisin kuitenkin pelottaa, että tuleeko normaaleja öitä lainkaan, vaan jatkuuko unettomuus pitempään. Olen kateellinen niille, jotka nukahtavat heti sänkyyn mentyään tai saavat unen missä tahansa.
Univaikeuksista kärsiville annetaan hyvältä kuulostavia ohjeita. Pitäisi rauhoittua ennen nukkumaan menoa ja sänkyyn saisi mennä vasta kun väsyttää. Pieniä päiväuniakin olisi hyvä ottaa. Mutta mitä jos väsyttää koko ajan, mutta uni ei vaan tule - ei illalla sängyssä eikä päivällä (jos jostain kumman syystä olisi tilaisuus ottaa päiväunet)?
Nämä joulun ajan rikkonaiset työviikot ovat sekoittaneet tämän tytön unirytmin. Tätä kirjoittessani takanani on yksi valvottu ja toinen huonosti nukuttu yö. Toivon, että jo ensi yönä saisin nukuttua normaalit 6-7 tunnin yöunet. Luin lehdestä, että tilapäisestä unettomuudesta kärsii noin 30 prosenttia aikuisista. Meitä on siis aika paljon - ja ehkäpä joku lukee tätäkin juttua. Kommentoi vapaasti ja kerro kokemuksistasi!
Hyvää yötä!
Täällä yksi herkkäuninen, joka saa kyllä illalla unenpäästä kiinni aika helpostikin, mutta se on mentävä nukkumaan heti kun oikein alkaa haukotuttaa. Viimeistään 22.30 pää tyynyyn. Olen sellainen aamuyöstä herääjä, liian aikaisin, klo 1 tai 2 tai 3. Siinä kääntyillessä alkaa tuntua että eipä taida uni enää tulla. Onneksi ei tämmöisiä öitä ole sentään kuin kerran, pari kuukaudessa jos aina silloinkaan. Se on aika pitkä yö odotella yhdestä aamu kuuteen kun miehen kello soittaa herätystä. Itse olen työtön, joten ei tarvi aamusella lähteä mihinkään. Sitä samaa olen ajatellut, että jos olisin töissä, miten sitä jaksaisi kun aamulla ylösnoustessa silmät kirvelee, päässä humisee ja melkein tasapainokin heittää. Onneksi sentään parin valvotun yön jälkeen yleensä nukuttaa normaalisti. En tuon valvomisen pelossa uskalla edes pissalla käydä, tosin en iltaisin juo paljon.
VastaaPoistaToivottelen parempia unia. Itse aina iltaisin ristin käteni ja sanon ääneen: Kiitos tästä päivästä ja anna rauhallinen yöuni.
Kiitos, ja samoin hyviä unia sinulle! Onneksi unettomuus ei ole jatkuvaa, välillä nukuttaa ihan hyvin. Vaikkei olekaan kivaa, että aina jossain joku valvoo tahtomattaan, voi ainakin lohduttautua sillä tiedolla, ettei ole yksin :)
PoistaUnettomutta on välillä minullakin. Vaikka väsyttää niin ei se uni tule. Voisihan sitä lukea kirjaakin, mutta kun ei kuitenkaan jaksa - väsyttää liikaa mutta ei nukuta. Minä olen yrittänyt asennoitua niin, että aha-tämä on taas tämä juttu. En välitä, valvoskelen ja makoilen, mietiskelen. Ei se aina onnistu, välillä alkaa hermostuttaan ja tuntuu ettei pysty olemaan sängyssäkään. Inhoan niitä öitä, vaikka yritän olla niin kovis etten välitä.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Samalla tavalla olen itsekin yrittänyt asennoitua unettomuuteen rauhallisesti, mutta ei se oikein tahdo onnistua, kun olen tämmöinen helposti hermoileva tyyppi. Auttaisi kyllä paljon kun ei hermoilisi, ehkä unikin tulisi nopeammin :) Viime yönä sain 9 tunnin ihanat unet, joten tänään elämä kyllä hymyilee!
Poista