Vuosi kirjoina

Jos minulta kysytään lempikirjaa, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: Sinuhe egyptiläinen. Siinä on kirja, jossa on loistavasti yhdistetty kaikkea mahdollista: rakkautta, draamaa, huumoria, historiaa, mytologiaa, sotaa, rauhaa, matkakertomusta. Vain taitava kirjailija saa noista kaikista elementeistä tehtyä mielenkiintoisen ja yhtenäisen kirjan, mutta Mika Waltari onnistui siinä. Olen lukenut Sinuhen kaksi kertaa, ensimmäisen kerran lukiossa ja toisen kerran viitisen vuotta sitten. Kohta voisi olla kolmannen kerran aika!



Olen vuodesta 2008 kirjoittanut muistiin lukemani kirjat. Lukuvauhtini on 20-30 kirjaa vuodessa. Viime vuonna olen näköjään lukenut suurimmaksi osaksi dekkareita ja fantasiaa, eli aika kevyellä linjalla ollaan oltu. Yritin kyllä myös aloittaa Dostojevskin Karamazovin veljekset, mutta sata sivua luettuani laitoin kirjan takaisin kirjahyllyyn - jestas mitä jaarittelua! Tässä kuitenkin viime vuoden lista:

1. Charlaine Harris: Veren perintö

2. Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

3. Harlan Coben: Kadonneet

4. Willy Russel: Väärä poika

5. Liza Marklund: Panttivanki

6. Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

7. Walter Isaacson: Steve Jobs

8. Ilkka Remes: Teräsleijona

9. Peter Mayle: Vuosi Provencessa

10. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

11. George Orwell: Vuonna 1984

12. Kathy Reichs: Luita ja tuhkaa

13. Charlaine Harris: Veren sitomat

14. Maria Lang: Ei paluulippua

15. Janet Evanovich: Kahdeksan kaunista

16. Janet Evanovich: Ensin rahat

17. Janet Evanovich: Kahta kovemmin

18. Rosa Likson: Hytti nro 6

19. Eve Hietamies: Tarhapäivä

20. Harlan Coben: Ei sanaakaan

21. Harlan Coben: Sillä tiellään
22. Charlaine Harris: Pedon veri

Steve Jobs -elämäkerta oli mieleenpainuva lukukokemus. Ennen kirjan lukemista tiesin kyllä tämän karismaattisen mustaan poolopaitaan ja farkkuihin pukeutuvan miehen olevan erikoinen, mutta noin erikoiseksi en kyllä olisi uskonut! Kirja on kirjoitettu niin, että myös muut kuin tietokonenörtit pystyvät sitä lukemaan.

Eve Hietamies on mainio kirjailija, mutta hän on valitettavasti tainnut jäädä kuuluisien vanhempiensa jalkoihin. Tarhapäivä on ihanan humoristisesti ja nokkelasti  kirjoitettu kirja yksinhuoltajaisän elämästä, eikä siinä arastella käsitellä vaikeitakaan asioita. Välillä hykertelin ääneen sitä lukiessani! Olinkin jo odottanut tätä lukukokemusta pitkään, sillä tykästyin Yösyöttö-kirjaan, johon tämä oli jatkoa.

 

Rosa Liksom voitti Hytti nro 6 -kirjallaan Finlandia-palkinnon vuonna 2011. Sen luettuani oli jotenkin ristiriitaiset tunteet, en tiennyt tykkäsinkö kirjasta vai en. Se on enemmän kuin matkakuvaus junamatkasta läpi 80-luvun Neuvostoliiton. Samalla kun kirjassa kuvataan karuja Siperian maisemia, kuvataan myös nuoren tytön ja vanhemman miehen mielenmaisemia - ja keitetään jatkuvasti teetä!

Tämän kirjavuoden olen aloittanut lukemalla Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut. Seuraavaksi tartun Sofi Oksasen uusimpaan. Tästä se vuosi taas lähtee!