Miehen ja naisen eroja, osa 3

Naiset ovat mestareita lukemaan rivien välistä ja ilmaisemaan itseään epäsuorasti. Tosin joskus he luulevat löytävänsä syvällisiä merkityksiä sieltäkin missä niitä ei ole, ja ilmaisukin voisi olla suorempaa... Miesraukat eivät yleensä ymmärrä, miksi asioita ei voi sanoa niin kuin tarkoittaa, ja monet yrittävät koko elämänsä ajan ratkaista mysteeriä nimeltä nainen. Yleensä arvaukset eivät mene oikein, ja tuloksena on suuttunut nainen ja vielä enemmän ymmällään oleva mies. Luulisi, että pitemmän aikaa yhdessä ollut pari ymmärtäisi toisiaan jo melko hyvin, mutta aina sekään ei auta. Oma mieheni ei ole vielä 19 yhdessäolovuoden aikanakaan oppinut sitä, että kuukautisten aikaan nainen on kiukkuinen ilman mitään erityistä syytä, ja miehen ei missään nimessä kannata silloin lähteä mukaan riitelyyn!

Mutta miksi nainen käyttää kiertoilmoituksia eikä hän voi vain suoraan sanoa, mitä haluaa? Onko naisen tarkoitus osoittaa miehelle verbaalinen ylivertaisuutensa? Ehkä sitäkin, mutta ennen kaikkea nainen haluaa antaa miehelle tilaisuuden toimia oikein! Esim. mies kertoo, että vaikka onkin ollut poissa kotoa jo useampana viikonloppuna, niin seuraavana olisi kuitenkin tiedossa saunailta/varpajaiset/harrastuksia/Tallinnan-reissu, johon ei ole pakko mennä, mutta menisikö kuitenkin? Nainen vastaa: "Mene jos haluat, itsepähän päätät!". Fiksu mies tajuaisi tietenkin tuosta, että nainen haluaisi joskus viettää yhteistäkin aikaa ja parempi olisi parisuhteen kannalta jäädä kerrankin kotiin. Mutta mitä tekee tyypillinen mies? Hän tietenkin menee, sillä eihän kukaan ole häntä kieltänytkään - tai edes kauniisti pyytänyt jäämään kotiin!

Yhden miehen naisena ja kolmen pojan äitinä olen oppinut, että miehet tarkoittavat sanoillaan juuri sitä mitä he sanovatkin. Ei heiltä kannata kieltäytymisen jälkeen käydä varmistelemaan, että oletko nyt ihan varma, ettet halua lisää ruokaa, tai että et lähde mukaan kirjastoon. On outoa, mutta samalla huojentavaa, että heidän puheissaan ei ole mitään miesten omia salamerkityksiä, joita pitäisi ratkaista kuin murhamysteeriä tai arvoitusta. Ehkä sen takia naisen on helpompi ymmärtää miestä kuin toisinpäin.

Miehet eivät myöskään yleensä ole - naisten tapaan - kovia jaarittelijoita tai juoruilijoita, mutta poikkeuksiakin on. Törmäsin äskettäin tuttuun mieheen, jonka kanssa juttelin korkeintaan viisi minuuttia. Siinä ajassa kävimme läpi perheitten kuulumiset, paikallisten kauppojen ja huoltoasemien valikoiman sekä mopoilun ja autokoulun tilanteen ennen ja nykyään - ja minä en ollut se, joka otti nuo asiat puheeksi. Olin ihan pyörällä päästäni kun jatkoin matkaani keskustelun jälkeen! Ehkä miesten olisi parempi pitäytyä stereotyyppisesti puhumaan vain pakon edessä ja ainoastaan asiaa ;)

Ps. Tämä, kuten edellisetkin saman aiheen jutut perustuvat vain omiin kokemuksiini ja havaintoihini, jos edes niihin. Omia elämäni miehiä en vaihtaisi mihinkään :)

Kevätjuttuja

Jokin aika sitten löysin keväästä vain negatiivisia asioita, kuten kura, lika ja pöly. Melkein unohdin, että onhan keväässä sentään kivojakin juttuja - kuten jääkiekon MM-kisat, jotka käynnistyvät pian! Meidän perheessä on vähän nurinkurinen tilanne, sillä minä (perheen ainoa tyttö) olen innokkain jääkiekon seuraaja. Saatan saada kotikatsomoon seuraksi 11-vuotiaani, mutta jos Suomi ei pärjää, poika luultavasti kyllästyy katsomiseen ja saan jännittää yksin. Minua ei haittaa katsella otteluita ilmaiskanavilta ilman Antero Mertarantaa, sillä totta puhuen hänen juttunsa alkoivatkin jo kyllästyttää. Mutta kiva olisi taas tänä keväänä nähdä Suomen lippu liehumassa voiton kunniaksi!

Keväällä saa herkemmin insipiraatioita kodin ja pihan uudistamiseen. Nyt kun projekti kirjahylly on saatu onnelliseen päätökseen, katse on alkanut suuntautua pihalle. Kai siellä pitäisi jotain tänä vuonna tehdä, ainakin lisätä multaa ja ruohonsiemeniä syksyn pannuhuoneremontista aiheutuneisiin kuoppiin. Tosin vielä ei pysty mitään tekemään. Kuten kuvasta näkyy, takapiha on vielä osaksi luminen ja sulaneet paikat märkiä. Poika haluaisi jo päästä pomppimaan trampoliinilla, mutta tietenkin sen paikka on juuri lumisimmalla kohdalla takapihaa...

Vähän lohduttomalta näyttää myös pihalla oleva vanha pata tällä hetkellä... Pataan talvehtimaan unohtuneet viimekesäiset hopeaputoukset tuskin tuosta enää elpyvät! Vaikken varsinainen viherpeukalo olekaan niin ehkä keksin siihen kauniimpaa laitettavaa kunhan ilmat tästä vielä vähän lämpenevät :)

Pihalla riittää puoliksi mädäntyneitä lehtiä, havunneulasia ja roskaa (eli haravoitavaa on!), mutta näkyvissä on myös ihan pieniä raparperin alkuja! Niistä jaksan innostua joka kevät, vaikken oikein ymmärräkään miksi. Eihän meillä raparpereja käytetä juuri mihinkään, suurin osa viedään lopulta kompostiin... Myös jotain värikästä näyttää omenapuun juurelta nousevan.

Kissat ovat keväästä innoissaan. Kulkevat mokomat yötä päivää sisään ja ulos ihastuneina kevään tuoksuihin ja kummalliseen tunteeseen, että jotain voisi tapahtua - jos eivät olisi leikattuja. Hauskinta keväässä taitaa kissojen mielestä kuitenkin olla auringon lämmittämässä maassa kieriskely. Välillä on vahingossa tullut päästettyä sisälle hiekan ja havunneulasten kuorruttama kissa! 

Kuin tyhjästä elämäämme ilmestyi myös yksi ylimääräinen katti, joka kylmemmillä ilmoilla röyhkeästi majaili meidän välikatolla ja on vieläkin silloin tällöin istuskellut ikkunalaudallamme kuin kotonaan. Valitettavasti tätä Jormaksi kutsumaamme kissaa ei ole taidettu leikata, sillä takapihalla haisee välillä väkevä kissan pissa, joka ei ilahduta edes meitä kissaihmisiä. Olin jo valmis säälimään tuota kodittomaksi otaksumaani kulkijaa, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kissa voi paksusti eikä ole uuden kodin saati säälin tarpeessa. Siksi kai vähemmän mairitteleva nimi Jorma ;)

Olen viettänyt paria lomapäivää kotona, ja etukäteen luvatun vesisateen sijaan olen saanut nautiskella auringonpaisteesta. Ulkona tuoksuu kevät ja linnut livertävät, mutta liiasta siitepölystä tai hyttysistä ei ole vielä tietoakaan. Ei hassumpaa!

Täydellinen kirjahylly

Harvoin olen ollut yhtä innoissani tai onnellinen jostain huonekalusta tai tavarasta kuin nyt olen - uudesta kirjahyllystä! Täydellisesta kirjahyllystä tuli haaveiltua vuosia, mutta kun vihdoin aloimme toden teolla sitä etsimään, sopiva löytyikin aika nopeasti. Vasta muutama viikko sitten nimittäin hoksasimme, että kirjahyllyn ei tarvitse olla uusi, vaan meille kelpaa hyvin vanhakin. Sitten aloimmekin päivittäin tutkia Huuto.netin ja Tori.fi:n tarjontaa, ja muutaman pettymyksen jälkeen kirjahylly löytyi.

Olen aina haaveillut Boknäsista tai sen kaltaisesta kirjahyllystä, jossa on paljon tilaa kirjoille ja mielellään lasiovet, mutta myös umpinaisia hyllyjä. Haaveistani kerroin jo Täydellisen kirjahyllyn metsästys -kirjoituksessani. Uudet Boknäsit ovat kalliita, mutta onneksi käytettyjäkin löytyy! Ongelma on vain se, että ne ovat todella kysyttyjä, joten ilmoituksiin pitää reagoida nopeasti. Meillä oli onnea ja 6-vuotias keskiruskea Boknäs-kirjahylly matkusti meille reilun sadan kilometrin matkan viime tiistaina. Onneksi hylly oli helppo kuljettaa, sillä se koostuu erillisistä elementeistä. Ei tarvitse ruuvailla, vaan osat loksahtavat paikoilleen ja irti toisistaan helposti. Vaikka meidänkin hyllyssä on 21 erillistä osaa, sen kasaaminen kotona kesti puolisen tuntia. Kirjahylly on hyväkuntoinen ja siinä on meille tarpeeksi hyllytilaa - ainakin toistaiseksi.

Seuraavaksi kuvia, tietenkin. Huonohko kuvanlaatu johtuu etupäässä teknisiä vempaimia karttelevasta kuvaajasta, ei kamerasta ;)

Pitkin viikkoa olemme järjestelleet kirjoja hyllyyn. Aikaisemmin kirjat tungettiin hyllyihin satunnaisessa järjestyksessä sinne minne niitä sattui mahtumaan, mutta nyt tarkoitus oli laittaa kirjat aiheittain ja ainakin saman kirjailijan kirjat vierekkäin. Ehkä ne jotenkin sillä lailla nyt sitten ovatkin. Vähän tilaakin vielä jäi uusille hankinnoille! Umpinaisiin alaosan kaappeihin mahtuu valokuva-albumeja, cd-levyjä ja elokuvia - eli kaikkea sellaista mitä ei halua laittaa näkyville. Myös lp-levyt mahtuvat sinne kokonsa puolesta hyvin, vaikka ne meillä säilytetäänkin toistaiseksi muualla.

Lisäksi vielä yksityiskohta kirjahyllymme valtiaasta, tuohesta tehdystä pöllöstä. Se istui jo entisessä kirjahyllyssä vartioimassa kirjoja ja sai tietenkin paikan myös uudesta, tällä kertaa suomalaisten naiskirjailija-idoleitteni vierestä :)

Lopuksi muistin virkistämiseksi, miltä vanha kirjahylly näytti. Uskoisin, että muidenkin kuin minun mielestä muutos on ollut positiivinen!

Miehen ja naisen eroja, osa 2

Miesten putkiaivoisuus ihmetyttää välillä tosi paljon. Se, että ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan, on aika käsittämätöntä - ainakin näin naisen näkökulmasta. Naiset kun tunnetusti pystyvät tekemään monia asioita yhtä aikaa. Jos mies on keskittynyt telkkarin katseluun tai kirjan lukemiseen, hän ei huomaa vieressä seinään piirtelevää lasta - tai kuule, kun hänelle puhutaan. Meilläkin on monet "keskustelut" käyty niin, että minä puhun ja mies saattaa johonkin väliin vähän jotain murahdella. Jälkeenpäin mies ei tunnusta, että moista keskustelua olisi koskaan käytykään. Ovela nainen voi joskus käyttää tilannetta hyväkseen ja väittää, että onhan jostain asiasta puhuttu jo moneen kertaan ja miehenkin pitäisi siitä olla tietoinen. Eli esim. uudet verhot tai maton voi huoletta ostaa ja kertoa sitten, että kyllähän tästä jo sovittiin :)

Kun lapset oli pieniä, minä yleensä hain heidät päivähoidosta. Muutaman kerran kun isän piti hakea, hän ei muistanut! Ilmeisesti miehen päässä pyöri töiden jälkeen vain ajatus kotiin lähtemisestä, eikä sinne mahtunut muisto lapsista. Lapset ihmettelivät päiväkodin portilla muiden lasten lähdettyä, miksi kukaan ei tule heitä hakemaan. Mies taas tuli kotiin muina miehinä, ja muisti unohduksensa vasta minun ihmetellessäni, missä lapset ovat. Olihan se sitten aika noloa sännätä lapsia myöhässä hakemaan.

Joskus yhteen asiaan keskittyminen voi olla hyvä juttu. Ainakin luulisi, että kyseinen asia tulisi silloin tehtyä nopeasti ja huolella. Liiallinen energian ja ajatusten jakaminen monelle eri taholle voi heikentää lopputulosta. Silloin kun mies tekee kotona remonttia, hän tekee vain sitä -  mutta täysillä. Hän ei ole huolissaan remontista aiheutuvasta sotkusta, eikä hän käy välillä laittamassa pyykkejä koneeseen tai ruokaa uuniin. Hän on keskittynyt vain remonttiin ja siihen, että saa sen tehtyä hyvin ja mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Kun minä teen remonttia, yritän tehdä sen mahdollisimman vähällä siivolla ja teen kaikkia muita kotitöitä siinä sivussa. Pakostakin siinä rempan teko hidastuu ja tekijä väsyy - ja lopputuloskin saattaa jättää parantamisen varaa. En voisi tehdä etätyötä kotona, sillä minua häiritsisi ympärilläni tekemättömät kotityöt. Mutta ei epäilystäkään, etteikö se onnistuisi mieheltä.

En lakkaa ihmettelemästä ja suorastaan ihailemasta sitä, miten helppo miesten ja poikien on käydä vaatekaupassa. Sillä aikaa kun nainen etsii jotain vaatekappaletta, eli käy läpi koko kaupan valikoiman - moneen kertaan - ja sovittelee ja yrittää tehdä ostopäätöstä eri vaihtoehtojen välillä, mies on jo ehtinyt ostaa koko vaatekerran itselleen! Kun olen käynyt omien teinipoikien kanssa vaateostoksilla, lapsi suuntaa kauppaan saapuessaan suoraan mieleisensä vaatteen luokse ja kertoo haluavansa sen. Hyvä kun malttaa käydä sovituskopissa. Ei puhettakaan siitä, että hän miettisi eri vaihtoehtojen välillä tai katuisi jälkeenpäin valintaansa. Osaisinpa itsekin olla sellainen!

Laiska äiti sohvaperunana

Aina ei vaan jaksa olla pirteä ja puuhakas kodin hengetär, Laiska äiti miettii ja ottaa rennomman asennon sohvan nurkkapaikassa. Siitä on hyvä näkymä televisioon, jota katsomaan hän on taas jämähtänyt. Muut perheenjäsenet tietävät äidin lempipaikan, joten hyvin harvoin siihen uskaltautuu joku muu. Ainoastaan toinen kissa on hoksannut, että äidin pepun muotoilemassa nahkasohvan kuopassa on juuri sopiva paikka käpertyä kerälle nukkumaan, joten joskus kissa uhmaa äidin auktoriteettia anastamalla paikan itselleen.
 
Mutta tänään kissa hyppää kehräten syliin iltaunille. Äidillä on kupillinen vasta keitettyä kahvia ja pieni suklaapatukkakin löytyi salaisesta piilopaikasta, joten mikäpä siinä on Emmerdalea katsoessa ja elämästä nauttiessa! Ohjelman jälkeen äiti saattaa jaksaa tehdä pieniä kotihommia, kuten laittaa pyykkejä koneeseen tai tiskata astioita, mutta ei aina. Silloin kun on oikein väsynyt huonosti nukutun yön tai hektisen työpäivän jälkeen, sohva vetää puoleensa kuin magneetti. Äiti ei kuitenkaan nuku sohvalla, vaan katselee siinä televisiota, lukee kirjaa, näpyttelee läppäriä tai muuten vaan miettii, suunnittelee, tuskailee, ihastelee tai ihmettelee maailman ja oman perheen menoa. Myös monet kodin pikku remontit on mietitty toteutusvalmiiksi sohvalla.
 
Sohvalla istuessa voi tehdä myös paljon muuta, kuten kuulustella lapsia kokeita varten. Siinä voi myös pitää puhuttelua sille pojalle, jonka sähköinen reissuvihko on paljastanut läksyjen olleen tekemättä tai että kännykkää on käytetty tunnilla vaikka se on kiellettyä. "Mitä mä nyt muka taas oon tehnyt?", alkaa keskustelu lapsen tutuilla vuorosanoilla. Jokin aika sitten sohvalla opeteltiin nokkahuilun soittoa ja viime viikonloppuna nuotteja ja oktaavialoja kuopuksen musiikin koetta varten. Siinä äiti oli kyllä hieman hätää kärsimässä, sillä hän on jo vuosia kehuskellut lapsille olleensa musiikkiluokalla, mutta jättänyt kertomatta, että juuri sitä teoriaa ei tullut kunnolla opittua... Hyvä kun oppi soittamaan nokkahuilua ja sai vingutettua viulusta muutaman riipivän sävelen.
 
Aika ajoin Laiska äiti muuttaa muotoaan Reippaaksi äidiksi, joka jaksaa vielä illalla töiden jälkeen käydä lenkillä tai kirjastossa. Silloin äiti itsekin yllättyy reippaudestaan ja hänelle tulee hyvä mieli, vähän niin kuin suklaata syödessä. Tämä reippaus on luultavasti selitettävissä hormonitoiminnalla, sillä tiettyyn aikaan kuukaudesta äiti on myös reipas siivoamaan - ja haastamaan riitaa, ovat perheen miehet huomanneet. Onneksi sentään viikonloppuisin ja lomilla saa huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin arkisin, muuten äitiä saattaisi huolestuttaa oma laiskuutensa - ihan vähän.

Kevät-ärsytys

Tänään aurinko lämmitti jo aika mukavasti ja kaduilla oli sulaneista lumista muodostuneita vesilätäköitä. Kevät siis on tulossa, vaikkakin ainakin asiantuntijoiden mukaan hieman myöhässä. Mutta onko kevät kuitenkaan niin ihanaa aikaa, oikeasti?

Yleensä siinä armottoman kevätauringon valossa muistaa, miten paljastavaa aikaa kevät on. Kaikki kodin kuluneet ja nuhjuiset kohdat tulevat nyt tosi selvästi esiin ja ikkunoiden liat paljastuvat! Pölyä leijuu pitkin taloa ja näyttää pesiytyneen sellaisiin kulmiin ja koloihin, joita ei talvella ole huomannutkaan. Mistä ihmeestä hämähäkinseititkin ovat yhtäkkiä ilmestyneet kattoon ja jopa viherkasveihin? Eipä ihme, että aina keväisin iskee sisustusinto ja halu saada kotiin jotain uutta. Tänä keväänä meillä on tyydytty seinien maalaamiseen ja uusiin keittiön verhoihin, mutta kevätaurinko kyllä osoittaa paljon muitakin parannuskohteita. Ja kertoo, miten laiskasti talvella on tullut siivottua.

Eikä se ole valitettavasti pelkästään koti, joka näyttää nuhjuiselta keväisin. Talven aikana on ilmeisesti tullut naurettua kaiken aikaa, sillä keväällä huomaa, että naamaan on ilmestynyt muutama uusi "naururyppy". Ainakaan en myönnä, että syynä olisi jokin muu, kuten alkava keski-ikä :) En ole kuitenkaan järin ihmeissäni siitä, että monet eivät hypi riemusta kevään saapuessa vaan päinvastoin masentuvat. Alkoholisteille kevät on otollista aikaa retkahdukselle ja vähintään kevätväsymystä valittelee moni.

Monet valitsevat vaatteiden värin vuodenajan mukaan. Siis talvella tummaa ja keväällä vaaleampaa. Minua sellainen etupäässä ahdistaa, sillä pukeudun yleensä aina samaan väriin, mustaan. Lienee jäänne "hurjasta" hevarinuoruudesta. Ei tarvitse stressata, mikä väri käy minkäkin kanssa, kun käyttää aina samaa perusväriä. Mustaan on helppo halutessaan yhdistää värejä - kuten siniset farkut - jos oikein holtittomaksi heittäytyy :)

Lumen sulaessa tulee esiin märkä maa. Hiekka tarttuu kenkien pohjiin ja kulkeutuu sitä kautta eteiseen ja joskus pidemmällekin taloon, kun mies ja lapset kaikki eivät aina muista ottaa kenkiä pois jalasta hakiessaan vaikka jotain unohtunutta tavaraa sisältä. Kissojen tassut ne vasta imevätkin kuraa itseensä! Meillä kulkee aina keväisin kurainen kissantassupolku takaovelta ensin keittiöön ruokakupin luokse ja sieltä sitten hieman haalistuneena muualle taloon.

Ja mitä kaikkea sieltä lumen alta sitten keväisin paljastuukaan! Meidän pihalta on löytynyt talvella kummallisesti kadonneita pulkkia, lumilapioita ja muuta tavaraa, mutta enimmäkseen kuitenkin kaikenlaista haravoitavaa roskaa: osaksi maatuneita lehtiä, kottikärrykaupalla neulasia, risuja jne. Piha näyttää siivottomalta ennen kuin jokainen neliömetri siitä on haravoitu, ja siinä onkin tekemistä. Mukavampi oli vain talvella luoda lumet syksyllä maahan jääneiden lehtien päälle ajatuksella "poissa silmistä, poissa mielestä".

Kaikesta huolimatta kevään saapumista odotetaan. Minäkään en vaihtaisi neljää vuodenaikaa mihinkään, vaikka eniten syksystä ja talvesta pidänkin. Mitä mieltä sinä olet?

Miehen ja naisen eroja

Mies kertoo olevansa ehkä tulossa kipeäksi, kuumemittarikin näyttää tasan 37 astetta. Kurkku tuntuu karhealta ja kerran on tullut yskittyäkin. Paras varmaan käydä sohvalle viltin alle makaamaan (=kuorsaamaan) koko illaksi, on niin hutera olo. Nainen miettii, voisiko olla kipeä, kun olo on niin heikko, että pyörryttää ja on ollut kylmäkin koko päivän. Oho, kuumemittari kohoaa melkein 39 asteeseen, joten ehkä voisi hetkeksi istahtaa tai jopa käydä sängyn päälle lepäämään. Kun särkylääkkeen vaikutus alkaa eikä enää pyörrytä tai palele kovin paljon, voikin sitten vaikka tiskata tai laittaa pyykkejä koneeseen. Kuulostaako tutulta?

Itse nuorena ja täydellisyyteen pyrkivänä äitinä jopa pesin ikkunoita (ulkopuolelta!) 39 asteen kuumeessa, kun piti valmistella kotia lapsen syntymäpäiviä varten eikä yhtään päivää voinut hukata sairastamiseen. No se ei tehnyt minusta sankariäitiä, vaan ainoastaan hölmön. Onneksi pienten lasten äidit on yleensä varustettu hyvällä vastustuskyvyllä niin, että vaikka muu perhe sairastaa, äiti jaksaa terveenä hoitaa kaikkia muita - jopa sitä sohvalla myötuntoa kalastelevaa isää.

Voihan se olla, että miehillä on naisia alhaisempi kivunsietokyky niin että pieni flunssanpoikanen oikeasti kaataa isonkin miehen petiin. Tai sitten miehet vaan ovat ovelia ja käyttävät kaikki keinot, jotta elämä olisi heille rennompaa kotona - ja he saisivat naisen huomion itseensä! Pieni kuume, yskä tai kurkkukipu ei toki heitä vaivaa silloin, kun tiedossa on esim. saunailta kavereitten kanssa. Selvää on ainakin se, että jos miehet synnyttäisivät, kivunlievityskeinot olisivat paljon parempia kuin nyt tai kaikki lapset syntyisivät keisarinleikkauksella. Eivätpä miehet myöskään nousisi suoraan synnytyksen jälkeen ylös perhettä ja kotia hoitamaan, vaan makaisivat viikkotolkulla sängyssä muiden passattavana, luulen.

Mieheni on ollut mukana kaikissa kolmessa synnytyksessä ja selvinnyt koettelemuksista pyörtymättä, se olkoon hänelle kunniaksi. Kolmannen pojan synnytykseen tosin ajoin itse, sillä vaikka synnytyskipuja oli aamusta asti, arvelimme miehen hyvin ehtivän käydä töissä ennen tositoimiin ryhtymistä. Kaikki sujuikin edelliskertoja nopeammin ja jouduin lähtemään sairaalaan ilman miestä. Onneksi poltot tulivat sopivasti punaisissa liikennevaloissa matkalla ja onnistuin jotenkin myös jättämään vanhimman pojan esikoulun pihalle ja nuoremman mummolaan matkan varrella. Eli itse asiassa ajoitus oli melkein täydellinen, sillä mieskin ehti vielä sairaalaan ennen synnytystä.

Viime kesänä jouduin vatsan tähystysleikkaukseen. Miehestä ei ollut paljon apua, sillä hän oli samaan aikaan sairaslomalla poikki menneen sääriluun takia. Päätin, että jos olen kerran kesken synnytyskipujen ajanut autolla sairaalaan synnyttämään, ajan myös leikkauksen jälkeen itse kotiin vaikka minkälaiset tikit mahassani. Sen verran jännitti kotimatkan onnistuminen, että unohdin sairaalan nimirannekkeen käteeni. "Karkasitko sairaalasta?", kysyi poika vilkaistuaan käteeni, kun kaksi yötä leikkauksen jälkeen tulin kalpeana ja hengästyneenä jännittävän ajomatkan jälkeen kotiin.

Omista havainnoista ja kokemuksista vedän pokkana sellaisen johtopäätöksen, että nainen on miestä sisukkaampi ja päättäväisempi eikä pelkää kipua. Välillä naiset kyllä esittävät heikkoja ja haavoittuvaisia, mutta vain siksi, että mies saisi tuntea olevansa tarpeellinen ja ihailtu! Eikä minua edes huvita esim. vaihtaa renkaita autoon tai pilkkoa polttopuita, joten tehköön mies niitä hommia ja tuntekoon itsensä ihan rauhassa tarpeelliseksi tosimieheksi!