Laiskan äidin siivouspäivä

 

Laiska äiti ei pidä siivoamisesta. Hänen mielestään viikonloppuna voi tehdä mukavampiakin juttuja kuin uhrata vähäisiä vapaapäiviä siivoamiseen. Paljon hauskempaa on käydä sauvakävelemässä, lysähtää sohvan nurkkaan lukemaan kirjoja tai surffailla netissä. Yleensä kuitenkin laiskakin äiti yrittää siivota kerran viikossa, sillä hän tietää, että säännöllinen siivoaminen on helpoin tapa pitää koti siistinä mahdollisimman vähällä vaivalla. Laiskan äidin normaaliin viikkosiivoukseen kuuluu imurointi, pölyjen pyyhkiminen ja vessojen pesu. Jos häntä oikein kovasti laiskottaa, saattaa imurointi vaihtua pikaiseen lakaisemiseen. Joskus - kuten ennen lasten syntymäpäiviä, rippijuhlia tai joulua - hänenkin on tsempattava, ja silloin viedään mattoja ulos, mopataan lattiaa ja pyyhitään pölyjä sieltäkin mihin ei näe.

Laiska äiti ei kuitenkaan ole stressitön tai rento äiti, vaan jossain hänen aivolohkossaan tykyttää syyllisyys ja ikävä tunne siitä, että pitäisi siivota. Niinpä hän, siis yleensä kerran viikossa ja vetkuttelun jälkeen, päättää hoitaa ikävän velvollisuuden pois alta ja tarttuu toimeen. Silloin ei laiskuudesta näy jälkeäkään ja muun perheen kannattaa olla pois jaloista, sillä äiti haluaa saada siivouksen nopeasti ohi ja imuroi hiki päässä ja verenmaku suussa niin nopeasti kuin mahdollista. Hän ei ymmärrä, miksi siivoamiseen pitäisi liittää viihtyvyyttä lisäävää oheistoimintaa, kuten musiikin kuuntelua tai viinin lipitystä (jotkut kuulemma harrastavat sitä, jotta saisivat siivoamisen tuntumaan mukavammalta), hän haluaa vain saada puhdasta jälkeä ja pian! Viihtymisen voi hoitaa sitten muulla ajalla, ja äidin mielessä siintääkin jo kylmä olut, jonka ehkä voisi urakan jälkeen siemaista.

Lapset siivoavat huoneensa itse - tosin melko rennolla otteella. Niinpä silloin tällöin äidin pitää siivota jälkeläistensäkin huoneet perusteellisesti. Hän tietää, missä villakoirat lymyilevät, ja muistaa ennen esikoisen sängyn alustan imurointia kerätä talteen kaikki ne 12 pölyistä sukkaa ja muutaman kadonneen t-paidan, jotka sieltä aina löytyvät. Joskus joku sukka on salakavalasti imeytynyt pölynimuriin ja jäänyt tukokseksi keskuspölynimurin putkistoon. Silloin äiti hermostuu ja apuun - yleensä autotallista - hälytetystä isästä kuuluu kirosana jos toinenkin, kun hänen pitää kiivetä kesken moottoripyörän rassaamisen ahtaalle välikatolle putkea avaamaan ja sukkaa metsästämään.

Joskus äiti haaveilee kotona käyvästä siivoojasta. Myös robotti-imuri kuulostaa mielenkiintoiselta - tosin äidin suupieliin nousee hymy, kun hän miettii, miten kissat ihmettelisivät nurkissa pyörivää kapinetta. Toisaalta kun tarkemmin ajattelee, siivoaminen ei vie kovin paljon aikaa ja sen jälkeen jopa laiskalle äidille tulee hyvä ja itseensä tyytyväinen olo. Koti on siisti ja puhdas, ainakin vähän aikaa.