Karkkipäivä

 

Lapsena minulla oli karkkipäivä lauantaisin. Karkit oli ostettu jo edellisenä iltana, ja aamulla heti herättyäni hain karkit ja söin ne yhtä kyytiä loppuun asti - usein jo ennen vanhempieni heräämistä. Silloin(kaan) en pystynyt säästämään herkkuja vaan ne piti syödä kaikki heti.

Olen jatkanut karkkipäiväperinnettä myös lapsilleni. Yhä edelleen ostan lauantain kauppareissulta kaikille lapsille lauantaikarkit, vaikka vanhin poika on jo lukiossa ja nuorinkin viidennellä luokalla. Teinien mielestä tapa on jo vähän naurettavakin (osaavat kuulemma itsekin ostaa omat karkkinsa), mutta eivätpä ole kertaakaan kieltäytyneet tuomisistani! Pienempänä lapsille oli tärkeää olla mukana valitsemassa karkit ja irtokarkkien ostaminen vasta tarkkaa hommaa olikin. Sovittu grammamäärä punnittiin tarkasti niin ettei yksikään gramma jäänyt käyttämättä ja mikä tärkeintä, ettei veli vaan saanut enempää kuin itse!

Karkkipäivä vapautti minut kaupassa ruinaavista ja itkevistä lapsista. Pelisäännöt oli kaikille selvät: lauantaina sai karkkia, muulloin ei. Mutta mikä auttaisi aikuisen karkkinälkään? Kun on vapaus valita itse oma karkkipäivänsä niin yhtäkkiä niitä onkin monta viikossa! Heikkouteni on suklaa, mutta irtokarkitkin maistuvat. Illalla telkkarin ääressä on vaarallinen hetki, kun kädet on vapaat pistelemään karkkeja tai suklaanpaloja suuhun. Ja kukapa nyt porkkanoita popsisi jos tarjolla on Fazerin sinistä. Valitettavasti mies on vähintään yhtä perso makealle kuin minäkin, ja mies on myös se, joka saattaa vielä yhdeksän jälkeen illalla lähteä huoltoasemalle suklaata ostamaan kun tulee sellaisen himo.

 

Olen kuullut, että on yleinen ongelma syödä herkkuja salassa lapsilta. Vanhemmat haluavat tietenkin olla hyvänä esimerkkinä lapsille eikä silloin sovi paljastaa herkuttelevansa harva se ilta. Silloin kun lapset on pieniä, herkutella voi lasten nukkumaanmenon jälkeen. Mutta mitä tehdä sitten kun lapset kasvavat ja saattavat mennä nukkumaan vasta vanhempien jälkeen? 

Karkkeja voi tietenkin piilotella jossain kaapissa ja hakea sieltä pienissä erissä olohuoneeseen, mutta silloin tv-ohjelman seuraaminen saattaa kärsiä. Ja jos on kissa sylissä nukkumassa, ei siitä voi noin vaan irrottautua karkki- tai suklaanhimoaan tyydyttämään. Paremmaksi ratkaisuksi on ainakin meillä osoittautunut sohvatyynyjen käyttö. Niiden taakse on kätevä piilottaa karkkipussi tai suklaalevy, sillä tyyny on nopea laittaa karkkien eteen silloin kun lapsi tulee yllättäen samaan huoneeseen. Fiksu lapsi tosin haistaa herkut ja saattaa kuulla rapinaa, joten ihan takuuvarma temppu ei tuokaan ole... Meilläkin näyttäisi välillä aivan siltä, kuin lapset katsoisivat huvittuneina meitä ja rapisevia sohvatyynyjä kun luulemme huijaavamme heitä...

Tänään on kuitenkin lauantai ja saa rapistella oikein luvan kanssa. Hauskaa karkkipäivää!