Varokaa, lapsia kaupassa!

Olen seurannut kiinnostuneena ja hiukan huvittuneenakin kiihkeää keskustelua kauppakärryissä kuskattavista lapsista. Joidenkin mielestä on törkeää laittaa likaiset lapset kärryyn, toiset taas puolustelevat toimintaansa sillä, että lapset olisivat muuten häiriöksi kaupassa eikä heitä pystyisi vahtimaan. Omat lapseni olivat pieninä heille tarkoitetuissa istuimissa ja isompina kävelivät mukana. Joko aika on kullannut muistot tai olen onnistunut opettamaan edes jotain lapsilleni, sillä en muista ongelmia juurikaan olleen. No myönnetään, muutaman kerran piti yhtä poikaa etsiskellä ja viimein löytää leluosastolta (mistäs muualtakaan) - mutta vain kerran kuuluttaa isossa marketissa!
 
Vaikka itse en lapsia kärryyn laittaisi, en hermostu eikä maailmani romahda, jos jotkut niin tekevät. Ennemminkin minua ihmetyttää, että mihin ostokset mahtuvat, jos lapsi on kärryissä? Ainakin meillä kärryt ovat usein suorastaan kukkuroillaan ostoksia. Niiden sekaan ei saisi tungettua edes pienikokoista lasta.
 
Lapsista voi olla jopa hyötyä kauppareissulla. Jo pienelle lapselle voi antaa tehtäväksi kerätä ostoksia alahyllyiltä, jonne on itse vaikea kumarrella - tosin silloin täytyy varautua myös siihen, että kärryistä saattaa löytyä lapsen heräteostoksia. Ketterä ja laiha lapsi mahtuu vanhempiaan paremmin luikertelemaan hyllyväliin ja hakemaan puuttuvan ostoksen, jos käytävän on tukkinut kuulumisiaan vaihtava väkijoukko. Vähän isommista lapsista saa koulutettua hyviä pakkaajia. Harmi vaan, että juuri kun taito on huipussaan, alkaa murrosiän pahin vaihe, eikä lapsia enää saa kuin pakottamalla mukaan kauppaan.
 
Jotkut vaativat, ettei lapsia saisi viedä kauppaan ollenkaan, koska niistä mokomista lähtee oikein ääntäkin. Mielestäni lapset nimenomaan pitäisi ottaa kauppaan mukaan, samoin kuin muihinkin arjen touhuihin. Miten lapset muuten oppivat käyttäytymistä ja normaalia elämää?

Arvostan todella paljon niitä viisaita ja rauhallisia vanhempia, jotka eivät hätäpäissään syöksy toteuttamaan lapsen jokaista toivetta ja tyrkytä kaupassa karkkia ja muuta mukavaa, jotta tenava suostuisi olemaan hiljaa ja nätisti. Nämä arjen sankarit antavat lastensa huutaa menettämättä hermojaan, korkeintaan nappaavat lasta kädestä kiinni ja taluttavat ulos kaupasta. Jos on sanottu, ettei karkkia osteta, sitä ei osteta! Tai jos sitä on ostettu, se syödään vasta kotona, ei kaupassa ennen maksamista! Vaikka lapsukainen huutaisi ja raivoaisi naama punaisena ja muut ihmiset katselisivat ärtyneinä ja paheksuvina, periksi ei anneta. Tämä toiminta tuottaa hedelmää, sillä seuraavalla kerralla - tai no ainakin muutaman kerran jälkeen - lapsi muistaa, että raivoaminen ei kannata!
 
Mukavia kauppareissuja - lasten kanssa tai ilman!