Ennen vanhaan televisiot kestivät vuosikymmeniä, nykyään ne hajoavat muutamassa vuodessa. Näin on käymässä meidänkin viitisen vuotta sitten hankitulle olohuoneen televisiolle, jonka käynnistyminen on nykyään hyvin hidasta. Lapset - no ehkä vähän salaa minäkin - ovat jo kauan toivoneet TV:n hajoamista, sillä se on "vain" 32-tuumainen ja kuvakin on huonolaatuinen. Lasten kavereilla on kuulemma omissa huoneissaankin paljon isommat ja hienommat, joten lienemme suorastaan säälittäviä pienine surkeine televisioinemme.
Uuden television valinta tuntuu vaikealta. Erilaisia vaihtoehtoja on lukemattomia, tai ainakin paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten. Nestekide, LCD-tekniikka, teräväpiirto, LED-TV, plasma - mitä ne ylipäänsä edes tarkoittavat? Koollakin on väliä. Voisipa vain mennä kauppaan ja pyytää: "Yksi telkkari, kiitos!" ilman hämmentäviä lisäkysymyksiä ja valinnanvaraa. Televisiokuume on kuitenkin aikamoinen, joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
Sen lisäksi, ettei meillä ole isoja telkkareita joka huoneessa, meillä ei myöskään ole minkäänlaisia tallentavia laitteita. On siis oltava kotona ja katsottava haluamansa ohjelma silloin kun se tulee, tai jätettävä kokonaan katsomatta. Maksulliset kanavatkin meiltä puuttuvat. Kun on elänyt ajan, jolloin oli vain kaksi kanavaa, ei niitä kaipaa enää lisää. Paitsi ehkä jääkiekon MM-kisojen aikana.
Televisio liittyy tavalla tai toisella jokaisen ihmisen elämään, halusi tai ei. Minun varhaisin kiinnekohtani televisioon on oma syntymäni. Äitini nimittäin piti lähteä sairaalaan synnyttämään minua kesken suosikkiohjelmansa Peyton Placen katsomisen. Jos olisin ollut olemassa Neil Armstrongin tehdessä ensimmäisen kuukävelyn vuonna 1969, olisin varmasti katsellut lähetystä haltioissani ja muistanut sen aina. Sen sijaan muistan Pikku Kakkosen alkamisen kahdeksan vuotta myöhemmin ja jännittyneen odotuksen siitä, näytetäänkö minun tekemäni piirustus telkkarissa. Ei näytetty.
Meillä TV on päällä yleensä joka ilta, tosin usein se vain yksinään pauhaa olohuoneen nurkassa ilman katsojia. Joskus taas huomaa jääneensä tuijottamaan tunneiksi ihan tyhjänpäiväisiä ohjelmia, kuten vanhojen romujen metsästystä, "hauskoja" kotivideoita tai Uuno Turhapuro -elokuvia, vaikka oikeasti olisi pitänyt tehdä jotain järkevää, kuten esim. siivota. Miehessä television katselu saa aikaan nukahtamisrefleksin. Mutta mitä meillä sitten oikeastaan katsellaan? Kysytäänpä perheenjäsenten tämänhetkisiä lempiohjelmia.
Mies: sotadokumentit ja Venäjään liittyvät ohjelmat
Minä: Emmerdale, sisustusohjelmat, C.S.I., Uutisvuoto, Hävyttömät, Idols, toimintaelokuvat
12-vuotias: Simpsonit, poliisisarjat, toimintaelokuvat
16-vuotias: The Walking Dead
18-vuotias: Ei halunnut osallistua näin tyhmään kyselyyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti