Laiskan äidin nolot ostosreissut

Laiska äiti kävi tänään Prismassa, niinkuin melkein joka lauantai. Äiti ei viitsi joka päivä ruokakaupassa käydä, joten kerran viikossa hän kerää kärryn täyteen. Tällä kertaa ostoksia piti hiki päässä pakkailla kassalla peräti kuuteen muovikassiin pojan avustuksella. Niin, äidillä pitää olla henkilökohtainen pakkaaja mukana, jotta hän saa ostokset kohtuullisessa ajassa liukuhihnalta kasseihin ennenkuin taakse alkaa tulla ruuhkaa ja ärtyneenä jonottavia ihmisiä. Onneksi nuorimman pojan saa sentään vielä pyydettyä pakotettua mukaan kauppaan. Mitenhän sitten mahtaa käydä, kun nuorinkin lapsi alkaa nukkua iltapäivään saakka tai ei enää muuten vaan halua tai kehtaa lähteä kauppaan mukaan? Äidin mielestä isommissa kaupoissa voisi ihan hyvin olla aina pakkaaja-apulaisia niille, joilla on paljon ostoksia.

Taas kerran ostoskärryä täytellessään ja kaupassa kierrellessään äiti pohdiskeli, että mahtaakohan ketään muuta koskaan nolottaa jotkut tekemänsä ostokset? Siis esim. Saarioisten roiskeläpät viikonlopun yhdistetyksi aamupalaksi/lounaaksi teineille, jotka rakastavat niitä? Tai valmispinaattikeitot, maksalaatikot, pinaattiletut, meetwursti? Ylipäänsä sellaiset ostokset, jotka tulee piilotettua kärryyn terveellisempien ruokatarvikkeiden alle, niin ettei kukaan näe, miten epäterveellisiä tai epäilyttäviä ostoksia tekee?

Tänään helpoksi ja nopeaksi lauantailounaaksi ostetut valmispitsat ja -pinaattikeitto hautautuivat karjalanpaistilihojen, salaatin ja hedelmien alle. Näytti siltä kuin Laiska äitikin olisi tekemässä terveellisiä ostoksia viikonloppua varten - kuten kunnon perheenäidin tuleekin. Illuusio kuitenkin särkyi lopussa, kun äiti kävi pojan kanssa valitsemassa sipsit illaksi (niitä on mukava syödä Putousta katsoessa) ja poika haki karkkihyllyltä isot lauantaipussit kaikille kolmelle lapselle. Lisäksi - kuin pisteeksi i:n päälle - päällimmäiseksi kärryyn laitettiin saksalainen kiwi-ikikakku, joka on oikeasti äidin mielestä tosi hyvää kahvin kanssa kauppareissun jälkeen! Siinäpä sitten olikin taas kasattuna esimerkillinen ruokakärry!

Lasten mielestä äidissä on kauppareissulla välillä muutakin noloa kuin pelkät ruokaostokset. Ei ole kuulemma kivaa, kun äiti kyselee suureen ääneen, tarvitseeko joku uusia sukkia tai kalsareita, kun kävellään vaateosastojen ohi. Tai että onko pojan deodorantti loppunut. Tai että jutellaan (eli äiti kyselee) joistain muista henkilökohtaisista asioista muiden ihmisten keskellä. Vanhin poika muistaa aina, kun kerran kassajonossa äidin käsissä hajosi spagettipakkaus, ja kilo spagetteja levisi viuhkaksi lattialle. Oli kuulemma noloa kerätä niitä muiden kassalla jonottaneiden katseiden edessä. Äiti kyllä muistelee, että sekä äidillä että pojalla oli nolostuneiden punaposkien lisäksi myös naurussa pitelemistä :)

Vihaisia lintuja ja mietteliäs ihminen

Ensin maailman valloittivat Angry Birdsit, nyt uutiskynnyksen ovat ylittäneet verenhimoiset talitiaiset, jotka hyökkäävät pienempiensä kimppuun lintulaudoilla. Mihin maailma on mennyt, kun suloiset pikkulinnutkin tappavat ja syövät toisiaan? Ainakaan tässä tapauksessa ei voi syyttää väkivaltaisten videopelien pelaamista tai piittaamattomia vanhempia, luulisin... Maailmanlopun enteestäkään tuskin on kyse, sillä sehän peruttiin.

    
Mutta osattiin sitä ennenkin. Kuulemma tappajatintit eivät ole ainutlaatuisia, vaan kautta aikojen linnut ovat joskus käyttäytyneet noin. Tarina ei kerro, ovatko verenmakuun päässeet pikkulinnut olleet aina talitiaisia, vai onko myös muilla lajeilla ollut samanlaisia taipumuksia. Ja johan Hitchcock aikoinaan tiesi, mihin siipiveikot pystyvät. Linnut oli hyytävä elokuvakokemus, joka tulee aina mieleen silloin, kun näkee suuria lintuparvia. Varsinkin naakat näyttävät uhkaavilta istuessaan hiljaisina ja tuijottavina ryhminä sähkölinjoilla. Mutta palatakseni vielä talitintteihin, voihan olla, että kaikista lintulajeista juuri ne ovat kaikkein herkimpiä ympäristön vaikutuksille ja ovat nyt alkaneet oireilla alati raaistuvassa maailmassa. Onhan niiden ääntelykin lyhentynyt ajan saatossa, vähän niinkuin nuorison puhe. Pitäisikö talitiaisten päästä terapiaan - tai saada avuksi lintukuiskaaja?
 
Linnut eivät ole koskaan olleet lempieläimiäni, etenkään pihalla raakkuvat harakat. Kyllä suututtaa, jos on vain hetkeksi erehtynyt jättämään roskapussin ulko-oven taakse aikomuksena viedä se ihan pian piharoskikseen. Sen pienen hetken aikana harakat ovat jo ilmestyneet paikalle kuin tyhjästä, ehtineet rikkoa pussin ja levitellä jogurttipurkit ja nenäliinat pitkin pihaa - puhumattakaan niistä noloista roskista, kuten käytetyistä terveyssiteistä! Yhtenä kesänä harakat aiheuttivat hämmennystä naapurustossa leviteltyään meidän kissojen kuivaraksuja ympäriinsä. Koiranomistajat olivat huolissaan pihalle ilmestyneistä värikkäistä pienistä nappuloista - luulivat jonkun yrittävän myrkyttää koiria - kunnes totuus selvisi.

Kaikesta huolimatta ruokin lintuja joka talvi  - enkä edes tee sitä sen vuoksi, että lihottaisin niistä herkkupaloja kissoille, niinkuin jotkut ovat uskoneet :) On ollut kiva seurata lintulaudalla vierailevia lintuja. Ainakin toistaiseksi ruokahetket ovat näyttäneet sujuvan sovussa, vaikka pihassa on nähty niin talitiaisia kuin urpiaisiakin. Toivottavasti jatkossakin vältymme verilöylyiltä :)

Lue nämä ennen kuolemaa!

BBC julkaisi listan sadasta kirjasta, jotka kaikkien tulisi lukea ennen kuolemaa. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa, joten kovin suuret luulot ihmisten lukutottumuksista ei tekijöillä tainnut olla. Pari vuotta sitten Keskisuomalainen teki suomalaisen vastineen listasta, ja sen ajattelin esitellä nyt.

Ohjeet ovat yksinkertaiset: Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan ja kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen, tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas 
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä 
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään pelastunut 
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus 
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja 
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille 
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli 

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala 
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo 
18. Sofi Oksanen - Puhdistus 
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu 
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan 

21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi 
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti 
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III 
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri 
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja 
30. John Irving - Garpin maailma 

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia 
32. Victor Hugo - Kurjat 
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat 
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia 
37. Emily Bronte - Humiseva harju 
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie 
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001 
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani 
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö 
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa 
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut 
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus 
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä 
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa 
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia 
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia 
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy 
88. Stephen King - Hohto 
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo 
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä 
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi 
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Sain omaksi tulokseksi 51/100 luettua kirjaa, joten voiton puolella jo! Vai elämän ehtoopuolella, hmm. No jos kaikki tämän listan kirjat tulee joskus luettua (mitä kyllä vahvasti epäilen), voin jatkaa siitä BBC:n listasta... Tai tehdä jotain muuta, mitä haluaisin tehdä ennen kuolemaa, kuten ottaa tatuoinnin tai ajaa monsteriautolla ;)

Itsensä kieltämisen kuukausi

En tehnyt uuden vuoden lupauksia. En aloittanut uutta, tervettä ja onnellisempaa elämää ja ruvennut laihduttamaan, käymään salilla tai syömään terveellisemmin. Jotenkin kummasti minut on kuitenkin vedetty mukaan alkuvuoden elämänmuutoksiin, ainakin sivusta seuraajan rooliin. Hirveän monet muut kun ovat lupauksia tehneet. Tosin näin tammikuun loppupuolella aika monet ovat jo ehtineet lupauksensa rikkoakin, ne kun tuppaavat joskus olemaan vähän liian kunnianhimoisia.

Mainokset ovat kuitenkin vielä tässä vaiheessa vuotta toiveikkaina täynnä keventäjiä, vitamiineja, kevyitä ruokia, liikuntavälineitä ja -vaatteita ja laihdutusvalmisteita. Monet tutut ovat aloittaneet kuntosalilla käymisen tai vähintään keventäneet ruokatottumuksia ja aloittaneet karkkilakon. Ehkä minunkin kuuluisi nyt tuntea huonoa omaatuntoa karkkihyllyllä tai sipsejä syödessäni - tai harrastaa liikuntaa useammin kuin pari kertaa viikossa.

Läheisellä ABC:lla käydessäni en kuitenkaan tuntenut huonoa omaatuntoa vaan ärtymystä, kun kassan vieressa olevan hyllykön suklaapatukat oli korvattu terveellisillä (?) myslipatukoilla. Eihän sellainen nyt sovi salaiseksi nautinnoksi rankan työpäivän jälkeen! Siinä vaiheessa ei enää kehdannut karkkihyllyillekään peruuttaa, joten illan herkkuhetki oli peruttu. Minulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta laihduttaa, karpata, laskea kaloreita, alkaa vegetaristiksi tai himokuntoilijaksi, joten sellaiseen kehottaminen suorastaan suututtaa. Karkkilakko (tai pikemminkin suklaalakko) voisi kyllä tehdä hyvää, mutta ehkä sitten jonain toisena vuonna ;)

Kuinkahan moni joulumässäilyjen jälkeisen paremman elämän toivossa kuntosalin kausikortin ostanut jo katuu ostostaan katkerasti - muutaman kerran salilla käytyään ja huomattuaan, ettei se olekaan sitä mitä haluaa tehdä? Tai kuinka monet kuntoiluvälineet ovat jo alkaneet pölyyntyä kodin nurkissa tai varastoissa? Tiedän ainakin yhden kuntopyörän, joka on löytänyt uuden elämän säilytystelineenä - meidän makuuhuoneessa. Mittariin ei viime vuosina ole tullut montaakaan kilometriä, mutta pyörässä saa näppärästi säilytettyä käsilaukut ja vähän käytetyt vaatteet. Jotenkin se silti, vaatekasan altakin, muistuttaa minua syyttävästi siitä, etten olekaan polkenut sillä aina silloin kun ulkona on niin huono ilma, ettei siellä voi sauvakävellä tai hiihtää...

Nostan kuitenkin hattua kaikille niille, jotka ovat - uuden vuoden lupauksina tai muuten vaan omasta halusta tai olosuhteiden pakosta - pystyneet muuttamaan elintapojaan  terveellisempään ja kevyempään suuntaan. Toivottavasti jaksatte jatkaa samalla linjalla - vielä tammikuun jälkeenkin!

Nukahtamiskeinot testissä

Päätin ruveta köyhän naisen Myytinmurtajaksi ja testata erilaisia keinoja unen saamiseksi. Pari viikkoa sitten julkaisemani Uneton-kirjoitus poiki nimittäin paljon vinkkejä ja kokemuksia tutuilta ja tuntemattomilta, kiitos niistä!

Kuka olisikaan parempi testihenkilö kuin minä itse? Olenhan herkkäuninen ja usein uneton. En pysty rauhoittumaan ennen nukkumaanmenoa, jos minulla on pieninkin epäilys siitä, ettei uni ehkä tule. Minuun ei tepsi se, että selittäisin itselleni, että ei se mitään, vaikken tänä yönä nuku, ehkä sitten seuraavana... Tai että nousisin välillä sängystä ja tekisin jotain muuta - kuten lukisin kirjaa - unen saamiseksi.

Piti siis kokeilla toisenlaisia keinoja. Jospa jostain olisi apua ja nukkuisin tästä lähtien kuin Ruusunen. Lääkkeitä en kuitenkaan halunnut kokeilla, vaan tarkoitus oli löytää luonnonmukaisempi vaihtoehto. Otin ensimmäiseksi testattavakseni ehkä klassisimman keinon unen saamiseksi, eli lampaiden laskemisen. Yhtenä unettomana yönä aloin laskemaan. Viidennensadan lampaan kohdalla lopetin tuskastuneena - ja jatkoin valvomista. Laskeminen ei ollut minun juttuni koulussa eikä näköjään myöskään yön synkkinä hetkinä.

Viileässä makuuhuoneessa pitäisi nukuttaa paremmin, senhän kaikki tietävät. Meidän makuuhuoneessa on yleensä aina viileä, joten se asia pitäisi olla kunnossa. Uusi "tieto" minulle kuitenkin oli, että viileän huoneilman ja lämpimien jalkojen yhdistelmä auttaa nukkumaan paremmin. Ei muuta kuin testiin yösukat! Voisiko todellakin olla niin, että nukkuminen on pelkistä sukista kiinni? Kuinka ollakaan, testiyönä sain sukat jalassa unen päästä kiinni nopeasti ja nukuin hyvät yöunet pitkästä aikaa! Tosin kyse voi olla myös siitä, että pitkän unettomuusjakson jälkeen jo luontaisestikin oli aika välillä nukkua paremmin...

Oli aika siirtyä astetta järeämpiin keinoihin. Melatoniini on elimistön itsensä erittämää yöhormonia, jonka puute voi aiheuttaa unettomuutta. Melatoniinia saa apteekista ilman reseptiä 1 mg:n vahvuisina pillereinä, mutta minulle tuli tilaisuus kokeilla 3 mg:n vahvuisia. Tartuin tilaisuuteen vain hieman epäröiden, sillä olin valmis uhrautumaan tieteen hyväksi! Testihetken ajankohdan valitsin huolellisesti: sunnuntai-ilta ja tiedossa hieman normaalia stressaavampia työpäiviä. Uni ei varmasti tulisi helposti ilman apukeinoja. Melatoniinipilleri alkoi vaikuttaa noin tunnin kuluttua sen ottamisesta. Minulle tuli rentoutunut ja väsynyt olo. Jäsenet olivat niin raskaat, etten jaksanut edes vaihtaa kylkeä sängyssä. Ajattelin, että nukahdan ihan pian... Ja sitten yhtäkkiä vaikutus lakkasi, ja valvon kolmeen asti yöllä. Perhana, taidan olla niitä ihmisiä, joihin melatoniini ei vaikuta - tai tarvitsisin vähintään kaksinkertaisen annoksen!

Pah, testini eivät tuntuneet johtavan minnekään. Valerianaa en edes viitsinyt kokeilla, vaikka jotkut ovat kuulemma sen avulla unen saaneet. Minuun sekään ei varmaan tepsisi. Parhaiten nukuin niinä parina yönä, jolloin mies oli työn takia pois kotoa! Pitäisikö siitä päätellä, että sinkut nukkuvat parisuhteessa olevia paremmin? Ehkä on vaan hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, välillä huonosti nukkuvana. Harras toiveeni kuitenkin on, että ne oikeat Myytinmurtajat joskus testaisi nukahtamiskeinoja :)

Vuosi kirjoina

Jos minulta kysytään lempikirjaa, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: Sinuhe egyptiläinen. Siinä on kirja, jossa on loistavasti yhdistetty kaikkea mahdollista: rakkautta, draamaa, huumoria, historiaa, mytologiaa, sotaa, rauhaa, matkakertomusta. Vain taitava kirjailija saa noista kaikista elementeistä tehtyä mielenkiintoisen ja yhtenäisen kirjan, mutta Mika Waltari onnistui siinä. Olen lukenut Sinuhen kaksi kertaa, ensimmäisen kerran lukiossa ja toisen kerran viitisen vuotta sitten. Kohta voisi olla kolmannen kerran aika!



Olen vuodesta 2008 kirjoittanut muistiin lukemani kirjat. Lukuvauhtini on 20-30 kirjaa vuodessa. Viime vuonna olen näköjään lukenut suurimmaksi osaksi dekkareita ja fantasiaa, eli aika kevyellä linjalla ollaan oltu. Yritin kyllä myös aloittaa Dostojevskin Karamazovin veljekset, mutta sata sivua luettuani laitoin kirjan takaisin kirjahyllyyn - jestas mitä jaarittelua! Tässä kuitenkin viime vuoden lista:

1. Charlaine Harris: Veren perintö

2. Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

3. Harlan Coben: Kadonneet

4. Willy Russel: Väärä poika

5. Liza Marklund: Panttivanki

6. Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

7. Walter Isaacson: Steve Jobs

8. Ilkka Remes: Teräsleijona

9. Peter Mayle: Vuosi Provencessa

10. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

11. George Orwell: Vuonna 1984

12. Kathy Reichs: Luita ja tuhkaa

13. Charlaine Harris: Veren sitomat

14. Maria Lang: Ei paluulippua

15. Janet Evanovich: Kahdeksan kaunista

16. Janet Evanovich: Ensin rahat

17. Janet Evanovich: Kahta kovemmin

18. Rosa Likson: Hytti nro 6

19. Eve Hietamies: Tarhapäivä

20. Harlan Coben: Ei sanaakaan

21. Harlan Coben: Sillä tiellään
22. Charlaine Harris: Pedon veri

Steve Jobs -elämäkerta oli mieleenpainuva lukukokemus. Ennen kirjan lukemista tiesin kyllä tämän karismaattisen mustaan poolopaitaan ja farkkuihin pukeutuvan miehen olevan erikoinen, mutta noin erikoiseksi en kyllä olisi uskonut! Kirja on kirjoitettu niin, että myös muut kuin tietokonenörtit pystyvät sitä lukemaan.

Eve Hietamies on mainio kirjailija, mutta hän on valitettavasti tainnut jäädä kuuluisien vanhempiensa jalkoihin. Tarhapäivä on ihanan humoristisesti ja nokkelasti  kirjoitettu kirja yksinhuoltajaisän elämästä, eikä siinä arastella käsitellä vaikeitakaan asioita. Välillä hykertelin ääneen sitä lukiessani! Olinkin jo odottanut tätä lukukokemusta pitkään, sillä tykästyin Yösyöttö-kirjaan, johon tämä oli jatkoa.

 

Rosa Liksom voitti Hytti nro 6 -kirjallaan Finlandia-palkinnon vuonna 2011. Sen luettuani oli jotenkin ristiriitaiset tunteet, en tiennyt tykkäsinkö kirjasta vai en. Se on enemmän kuin matkakuvaus junamatkasta läpi 80-luvun Neuvostoliiton. Samalla kun kirjassa kuvataan karuja Siperian maisemia, kuvataan myös nuoren tytön ja vanhemman miehen mielenmaisemia - ja keitetään jatkuvasti teetä!

Tämän kirjavuoden olen aloittanut lukemalla Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut. Seuraavaksi tartun Sofi Oksasen uusimpaan. Tästä se vuosi taas lähtee!

Uneton

Olen aina ollut herkkäuninen. Pienikin stressi saa aikaan sen, ettei uni tule helposti. Olen elämäni aikana viettänyt lukemattoman määrän loputtoman pitkiä öitä odottaen sängyssä turhaan nukahtamista. Tunnin tai kaksi jaksan vielä olla toiveikas unen tulon suhteen, mutta sen jälkeen alkaa olla epätoivoinen olo. Tuskaisena pyöriminen tietenkin vain pahentaa tilannetta ja varmistaa sen, että Nukkumattia on turha odottaa.
 
Mikään ei ole kauheampaa kuin katsella kelloa vähän väliä ja laskea tunteja siihen, milloin herätyskello pärähtää soimaan ja pitäisi lähteä pirteänä töihin. Sydän hakkaa, silmiä kirvelee ja tekisi mieli itkeä väsymyksestä ja epätoivosta. Jos kaiken tämän jälkeen vielä joskus aamuyön tunneilla unen päästä saa kiinni, uni on katkonaista. Joskus uni ei tule koko yönä. Tuollaisten öiden jälkeen ei paljon naurata, sillä töihin on jaksettava mennä. On sanomattakin selvää, että parin tunnin yöunien jälkeen työteho ei ole kovin kummoinen, ja perhe saa illalla ihmetellä väsyneen äidin tunteenpurkauksia.
 
Silloin kun minulla on erityisiä vaikeuksia saada unta, pienetkin äänet pitävät minut hereillä. Kuuntelen muun perheen vessakolisteluja, kissojen ääniä, miehen kuorsausta, herätyskellon tikitystä, jääkaapin hurinaa, sateen ropinaa, posteljoonin käyntiä postilaatikolla, aurausauton meteliä, lasten kääntyilyä sängyissään. Täysikuu ei ainakaan helpota tilannetta, vaikken itseäni ihan kuuhulluna pidäkään.
 
Onneksi parin huonosti nukutun tai valvotun yön jälkeen yleensä saan taas paremmin nukuttua. Iltaisin kuitenkin pelottaa, että tuleeko normaaleja öitä lainkaan, vaan jatkuuko unettomuus pitempään. Olen kateellinen niille, jotka nukahtavat heti sänkyyn mentyään tai saavat unen missä tahansa.
 
Univaikeuksista kärsiville annetaan hyvältä kuulostavia ohjeita. Pitäisi rauhoittua ennen nukkumaan menoa ja sänkyyn saisi mennä vasta kun väsyttää. Pieniä päiväuniakin olisi hyvä ottaa. Mutta mitä jos väsyttää koko ajan, mutta uni ei vaan tule - ei illalla sängyssä eikä päivällä (jos jostain kumman syystä olisi tilaisuus ottaa päiväunet)?
 
Nämä joulun ajan rikkonaiset työviikot ovat sekoittaneet tämän tytön unirytmin. Tätä kirjoittessani takanani on yksi valvottu ja toinen huonosti nukuttu yö. Toivon, että jo ensi yönä saisin nukuttua normaalit 6-7 tunnin yöunet. Luin lehdestä, että tilapäisestä unettomuudesta kärsii noin 30 prosenttia aikuisista. Meitä on siis aika paljon - ja ehkäpä joku lukee tätäkin juttua. Kommentoi vapaasti ja kerro kokemuksistasi!

Hyvää yötä!