sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tuumasta toimeen

Hiihtoloman alkamisen kunniaksi päätin ainaisen haaveilun sijaan tarttua maalisutiin ja tehdä jotain olohuoneen seinille. Niiden keltainen väri ei ole koskaan miellyttänyt minua, vaikka olinkin maalia itse aikoinaan valitsemassa. Mikä ihmeen mielenhäiriö sekin oli, että seinien piti olla keltaiset, huh. Valkoista sen olla pitää, raikasta ja valoisaa! Oikein uhosin miehelle - jota keltaiset seinät ei ollenkaan häirinneet - että kyllähän minä maalaan ne ihan itse. Eihän nyt parissa seinässä paljon hommaa voi olla?

Mies hommasi minulle reilusti valkoista maalia, mutta oli viisaasti töissä ja harrastuksissa suurimman osan ajasta minun remontoidessani. Ilmeisesti hän tunsi minut paremmin kuin minä itse. Tuskastuminen ja kyllästyminen alkoi nimittäin jo ennen kuin ensimmäinenkään maalitippa oli seinän kohdannut, sillä listojen ja pistorasioiden irrottaminen ja kaiken mahdollisen teippaaminen ja suojaaminen olikin yllättävän aikaavievää ja hankalaa hommaa, kun sitä teki yksin... En halunnut edes käyttää lapsityövoimaa tässä yksityisprojektissani. Ne mitä en saanut irti, teippasin piiloon. Kuulemma sähköt olisi voinut katkaista siksi aikaa kun irrottaa pistorasioita, kertoi viisas lapseni sen jälkeen kun olin homman tehnyt.

Kun vihdoin sain aloitettua varsinainen maalausurakan, jo ensimmäisen seinän ensimmäisen maalauskerran jälkeen muistin vallitsevat luonteenpiirteeni: kärsimättömyyden ja lyhyen pinnan. Miten saatoinkaan unohtaa, ettei minua ole suunniteltu tekemään fyysisiä hommia, joissa menee useampi päivä! Maalattavia seiniä oli vain kaksi, mutta siinäkin tuntui olevan kaksi liikaa. Halusin valmista ja heti - ja mahdollisimman vähällä työllä ja vaivalla! Aikaisemmissa remonteissa on mies aina ollut mukana, ja täytyy myöntää, että olen niissä yleensä päässyt aika vähällä vaivalla.

Päätin turvautua oveluuteen. Ehkä mies kuitenkin auttaisi minua, jos olisin oikein väsyneen ja säälittävän näköinen? Ei auttanut surkealta näyttäminen ja huokailu kuin sen verran, että hän lupasi laittaa listat paikoilleen maalauksen jälkeen. Koska pelastava ritari ei siis rynnännyt minua pensselin kanssa auttamaan vaan pelkästään naureskeli tuskastumiselleni, jatkoin sisun voimalla. Lasikuitutapetti tarvitsee useamman maalauskerran, jotta tulos olisi tasainen ja hyvä, joten maalasin seinät kolmeen kertaan. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta olen aika tyytyväinen. Ja oikeastaan aika ylpeä siitä, että sain homman hoidettua! Perheenjäsenille sanoin jo hyvissä ajoin, että otan vastaan ainoastaan positiivista palautetta :)

Tein siis sen mihin ryhdyinkin, mutta niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Yksi olohuoneen seinä on vielä keltainen (olkoon nyt sitten vaikka "muodikas" tehosteseinä toistaiseksi). Siinä on edessä kirjahylly, joka pitäisi vaihtaa uuteen. Sitten joskus kun uusi kirjahylly vaihdetaan, pitää seinäkin maalata. Mieluiten heti!

Käytin maalina Tikkurilan Remontti-Ässää (valkoinen, puolihimmeä). Samalla maalilla olemme maalanneet myös vanhoja mäntypaneleita valkoiseksi.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Laiskan äidin nolot ostosreissut

Laiska äiti kävi tänään Prismassa, niinkuin melkein joka lauantai. Äiti ei viitsi joka päivä ruokakaupassa käydä, joten kerran viikossa hän kerää kärryn täyteen. Tällä kertaa ostoksia piti hiki päässä pakkailla kassalla peräti kuuteen muovikassiin pojan avustuksella. Niin, äidillä pitää olla henkilökohtainen pakkaaja mukana, jotta hän saa ostokset kohtuullisessa ajassa liukuhihnalta kasseihin ennenkuin taakse alkaa tulla ruuhkaa ja ärtyneenä jonottavia ihmisiä. Onneksi nuorimman pojan saa sentään vielä pyydettyä pakotettua mukaan kauppaan. Mitenhän sitten mahtaa käydä, kun nuorinkin lapsi alkaa nukkua iltapäivään saakka tai ei enää muuten vaan halua tai kehtaa lähteä kauppaan mukaan? Äidin mielestä isommissa kaupoissa voisi ihan hyvin olla aina pakkaaja-apulaisia niille, joilla on paljon ostoksia.

Taas kerran ostoskärryä täytellessään ja kaupassa kierrellessään äiti pohdiskeli, että mahtaakohan ketään muuta koskaan nolottaa jotkut tekemänsä ostokset? Siis esim. Saarioisten roiskeläpät viikonlopun yhdistetyksi aamupalaksi/lounaaksi teineille, jotka rakastavat niitä? Tai valmispinaattikeitot, maksalaatikot, pinaattiletut, meetwursti? Ylipäänsä sellaiset ostokset, jotka tulee piilotettua kärryyn terveellisempien ruokatarvikkeiden alle, niin ettei kukaan näe, miten epäterveellisiä tai epäilyttäviä ostoksia tekee?

Tänään helpoksi ja nopeaksi lauantailounaaksi ostetut valmispitsat ja -pinaattikeitto hautautuivat karjalanpaistilihojen, salaatin ja hedelmien alle. Näytti siltä kuin Laiska äitikin olisi tekemässä terveellisiä ostoksia viikonloppua varten - kuten kunnon perheenäidin tuleekin. Illuusio kuitenkin särkyi lopussa, kun äiti kävi pojan kanssa valitsemassa sipsit illaksi (niitä on mukava syödä Putousta katsoessa) ja poika haki karkkihyllyltä isot lauantaipussit kaikille kolmelle lapselle. Lisäksi - kuin pisteeksi i:n päälle - päällimmäiseksi kärryyn laitettiin saksalainen kiwi-ikikakku, joka on oikeasti äidin mielestä tosi hyvää kahvin kanssa kauppareissun jälkeen! Siinäpä sitten olikin taas kasattuna esimerkillinen ruokakärry!

Lasten mielestä äidissä on kauppareissulla välillä muutakin noloa kuin pelkät ruokaostokset. Ei ole kuulemma kivaa, kun äiti kyselee suureen ääneen, tarvitseeko joku uusia sukkia tai kalsareita, kun kävellään vaateosastojen ohi. Tai että onko pojan deodorantti loppunut. Tai että jutellaan (eli äiti kyselee) joistain muista henkilökohtaisista asioista muiden ihmisten keskellä. Vanhin poika muistaa aina, kun kerran kassajonossa äidin käsissä hajosi spagettipakkaus, ja kilo spagetteja levisi viuhkaksi lattialle. Oli kuulemma noloa kerätä niitä muiden kassalla jonottaneiden katseiden edessä. Äiti kyllä muistelee, että sekä äidillä että pojalla oli nolostuneiden punaposkien lisäksi myös naurussa pitelemistä :)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Vihaisia lintuja ja mietteliäs ihminen

Ensin maailman valloittivat Angry Birdsit, nyt uutiskynnyksen ovat ylittäneet verenhimoiset talitiaiset, jotka hyökkäävät pienempiensä kimppuun lintulaudoilla. Mihin maailma on mennyt, kun suloiset pikkulinnutkin tappavat ja syövät toisiaan? Ainakaan tässä tapauksessa ei voi syyttää väkivaltaisten videopelien pelaamista tai piittaamattomia vanhempia, luulisin... Maailmanlopun enteestäkään tuskin on kyse, sillä sehän peruttiin.

    
Mutta osattiin sitä ennenkin. Kuulemma tappajatintit eivät ole ainutlaatuisia, vaan kautta aikojen linnut ovat joskus käyttäytyneet noin. Tarina ei kerro, ovatko verenmakuun päässeet pikkulinnut olleet aina talitiaisia, vai onko myös muilla lajeilla ollut samanlaisia taipumuksia. Ja johan Hitchcock aikoinaan tiesi, mihin siipiveikot pystyvät. Linnut oli hyytävä elokuvakokemus, joka tulee aina mieleen silloin, kun näkee suuria lintuparvia. Varsinkin naakat näyttävät uhkaavilta istuessaan hiljaisina ja tuijottavina ryhminä sähkölinjoilla. Mutta palatakseni vielä talitintteihin, voihan olla, että kaikista lintulajeista juuri ne ovat kaikkein herkimpiä ympäristön vaikutuksille ja ovat nyt alkaneet oireilla alati raaistuvassa maailmassa. Onhan niiden ääntelykin lyhentynyt ajan saatossa, vähän niinkuin nuorison puhe. Pitäisikö talitiaisten päästä terapiaan - tai saada avuksi lintukuiskaaja?
 

Linnut eivät ole koskaan olleet lempieläimiäni, etenkään pihalla raakkuvat harakat. Kyllä suututtaa, jos on vain hetkeksi erehtynyt jättämään roskapussin ulko-oven taakse aikomuksena viedä se ihan pian piharoskikseen. Sen pienen hetken aikana harakat ovat jo ilmestyneet paikalle kuin tyhjästä, ehtineet rikkoa pussin ja levitellä jogurttipurkit ja nenäliinat pitkin pihaa - puhumattakaan niistä noloista roskista, kuten käytetyistä terveyssiteistä! Yhtenä kesänä harakat aiheuttivat hämmennystä naapurustossa leviteltyään meidän kissojen kuivaraksuja ympäriinsä. Koiranomistajat olivat huolissaan pihalle ilmestyneistä värikkäistä pienistä nappuloista - luulivat jonkun yrittävän myrkyttää koiria - kunnes totuus selvisi.

Kaikesta huolimatta ruokin lintuja joka talvi  - enkä edes tee sitä sen vuoksi, että lihottaisin niistä herkkupaloja kissoille, niinkuin jotkut ovat uskoneet :) On ollut kiva seurata lintulaudalla vierailevia lintuja. Ainakin toistaiseksi ruokahetket ovat näyttäneet sujuvan sovussa, vaikka pihassa on nähty niin talitiaisia kuin urpiaisiakin. Toivottavasti jatkossakin vältymme verilöylyiltä :)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Lue nämä ennen kuolemaa!

BBC julkaisi listan sadasta kirjasta, jotka kaikkien tulisi lukea ennen kuolemaa. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa, joten kovin suuret luulot ihmisten lukutottumuksista ei tekijöillä tainnut olla. Pari vuotta sitten Keskisuomalainen teki suomalaisen vastineen listasta, ja sen ajattelin esitellä nyt.

Ohjeet ovat yksinkertaiset: Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan ja kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen, tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas 
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä 
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään pelastunut 
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus 
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja 
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille 
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli 

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala 
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo 
18. Sofi Oksanen - Puhdistus 
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu 
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan 

21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi 
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti 
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III 
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri 
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja 
30. John Irving - Garpin maailma 

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia 
32. Victor Hugo - Kurjat 
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat 
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia 
37. Emily Bronte - Humiseva harju 
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie 
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001 
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani 
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö 
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa 
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut 
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus 
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä 
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa 
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia 
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia 
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy 
88. Stephen King - Hohto 
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo 
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä 
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi 
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Sain omaksi tulokseksi 51/100 luettua kirjaa, joten voiton puolella jo! Vai elämän ehtoopuolella, hmm. No jos kaikki tämän listan kirjat tulee joskus luettua (mitä kyllä vahvasti epäilen), voin jatkaa siitä BBC:n listasta... Tai tehdä jotain muuta, mitä haluaisin tehdä ennen kuolemaa, kuten ottaa tatuoinnin tai ajaa monsteriautolla ;)