Mutta miten kävikään, kun äiti pääsi sisälle Netflixin sarjojen ja elokuvien maailmaan? Pandoran lipas oli aukaistu. Äiti tuijotti kaikki illat Walking Deadia ja unohti siivouspäivät ja lenkillä käymiset. Unet alkoivat täyttyä zombeista. Blogin kirjoittaminen ei enää kiinnostanut ja kirjojen palautuspäivä kirjastoon ehti mennä umpeen ennenkuin niitä oli edes ehditty avata. Kun ilmaisjakso loppui, äiti oli epäröimättä valmis maksamaan. Periaatteet ja ylevät arvot joutivat romukoppaan, kun äiti jäi koukkuun.
Kun Walking Dead oli käyty läpi, jatkoi äiti Californicationin ja Weedsin näkemättömillä kausilla. Toimintaelokuviakin oli kiva katsella - varsinkin sellaisia, joissa esiintyi Jason Statham. Perheen yhteisten elokuvailtojen vietto oli vaikeaa, sillä äidille ei kelvannut mikään miehen ehdottama, vaan hän halusi itsepintaisesti katsoa omia suosikkejaan ja murjotti, jos ei saanut tahtoaan läpi. Ainoastaan kissa oli tyytyväinen, kun sai sohvalle kaverin, jonka viereen käpertyä illaksi nukkumaan.
Onneksi muulla perheellä on muutakin elämää kuin ruudun tuijottaminen. Töiden jälkeen - kun äidillä oli pikaisen ruoanlaiton ja ruokapöydässä hätäisten kuulumisten vaihdon jälkeen kiire television ääreen - mies harrasti ja teki lumitöitä, lapset tapasivat kavereitaan ja tekivät joskus jopa läksyjäänkin. Silmänurkastaan sohvalla istuessaan äiti viimein huomasi sen, samoin kuin keväisen auringon paljastaman pölyisen asunnon. Oli aika siivota kunnolla ja jatkaa säännöllistä lenkkeilyä. Perheenjäseniinkin voisi taas kiinnittää enemmän huomiota.
Netflixin uutuudenviehätyskin alkoi kadota. Eihän ne ohjelmat sieltä mihinkään häviä, vaan niitä voi katsella silloin kun ei oikeasti ole muuta tekemistä. Aika hyvin on toiminut myös se, että palkitsee itsensä lenkin jälkeen parilla jaksolla hyvää sarjaa. Toimii jopa paremmin kuin suklaa! Tänään äiti kävi taas kirjastossakin, sillä loma alkoi ja on aikaa lukea. Tosin monet tutut ovat kyllä suositelleet Orange Is the New Black -sarjaa...
