Nainen ratissa

Omasta mielestäni olen kohtuullisen hyvä autoilija. Olen tarkkaavainen ja yritän ottaa muut huomioon liikenteessä, ajan reippaasti mutta en hurjastele. Muistan suurimman osan liikennemerkeistä ja -säännöistä. Voi olla, joiltain muilta kysyttäessä luonnehdinnat ovat hieman erilaisia. Mies luultavasti hymähtelee tätä lukiessa ja ainakin lasteni mielestä ajan liian varovaisesti. "Hanaa!", saattaa jälkikasvuni ystävällisesti kannustaa ajamisen lomassa. Edes toissakesäinen - elämäni ensimmäinen - ylinopeussakko ei ole vakuuttanut heitä siitä, etten olisi nynny liikenteessä.

Kun aikoinaan päätin hankkia ajokortin, olin 28-vuotias kahden lapsen äiti. Mikäpä sen sopivampi valinta kuin "Young Drivers" -niminen autokoulu. Aluksi olin epävarma ajaja, ja jopa autonkoulun opettaja näytti ällistyneeltä, kun pääsin inssistä ensimmäisellä kerralla läpi. Vaikka kortti oli taskussa, suorastaan pelotti pakata lapset auton kyytiin ja lähteä ajamaan. Mitä jos ajaisin kolarin ja tappaisin meidät kaikki? Lapsetkin taisivat vaistota jännitykseni, sillä kaksikko oli aluksi hipihiljaa automatkoillamme. Hengitimme vasta ajomatkan päätyttyä.

Harjoitus tekee mestarin, tai ainakin saa asioiden tekemiseen luontevuutta ja rutiinia. Enää minua ei siis hermostuta autolla ajaminen. Paitsi tietysti kinkkiset ohitustilanteet, huono sää, liian ahtaat parkkipaikat ja vieraassa paikassa ajaminen, noin muutamia mainitakseni. Nautin ajamisesta kun on hyvä ilma eikä ole ruuhkaa tai kiirettä, mutta pulssini saa kohoamaan edessä hidastelijat ja toisaalta takapuskurissa kiinni olevat kiirehtijät. Olen myös täysin valmis allekirjoittamaan vetoomuksen, jolla kielletään mopoautot tai ainakin niillä ajaminen autoteillä. Valitettavasti en ole kovin helppo repsikan puolella istuja. Painelen herkästi kuvitteellista jarrua omalla puolellani, huokailen ja puhisen sekä säpsähtelen, kun luulen tien vieressä kasvavaa puuta tai viatonta pyöräilijää hirveksi. Sääli miestäni pitkillä ajomatkoilla.

Ajan autoa joka päivä, mutta ajamisen lisäksi en osaa tehdä autolle muuta kuin tankata. En ole koskaan esim. vaihtanut renkaita tai öljyjä. Jos autolle tapahtuu jotain, en tiedä mitä teen. Tässä iässä ei paljon kannata jäädä tien poskeen odottelemaan pelastavia ritareitakaan - tai ainakin pitää varautua odottamaan vähän pitempään. Onneksi mies tietää jo ammattinsakin puolesta paljon autoista, eli minulla on omasta takaa autonkorjaaja ja kevähuollon tekijä. Paitsi että keväthuolto venyy usein syksyyn - tai seuraavaan kevääseen. Autossani on syksystä saakka palanut keltainen moottorin varoitusvalo, mutta miehen mielestä se ei haittaa. Niin kauan kuin punaisia valoja ei kojelaudassa pala, kaikki on kuulemma hyvin.

Kohtuukäyttäjän tammikuu

Tänä vuonna ajattelin viis veisata sokerittomasta, tipattomasta, lihattomasta, hajuttomasta, mauttomasta jne. tammikuusta ja elää niinkuin hyvältä tuntuu. Tein myös sellaisen uuden vuoden lupauksen, että EN aloita tänä vuonna karkki- ja suklaalakkoa niinkuin kahtena edellisenä vuonna. Lakot sujuivat kyllä hyvin, mutta pakko myöntää, että eiväthän ne olleet mitään muuta kuin itsensä kiusaamista. Oli hölmön ja pikkumaisen tuntuista kieltäytyä vaikka vain yhdestä tarjotusta karkista. Jouluna loppunut lakko tosin sai aikaan sen, että kun pari viikkoa sen jälkeen suorastaan ahmi suklaakonvehteja, ei suklaata nyt tee yhtään mieli.

Tästä näennäisestä kapinallisuudestani huolimatta tunsin tänään kaupassa itsensi tavanomaistakin erilaisemmaksi, jopa jollain tavalla petturiksi. Oluthyllyjen luona ei ollut tungosta - olen siis ainoa, joka aikoo tänään juoda saunakaljan. Sipsi- ja karkkihyllyilläkään ei näkynyt muita, eli muissa perheissä ei tänään vietetä karkkipäivää. Pitäisi varmaan jotenkin hävetä.

Äidin ja lasten lauantaiherkut

Jos olisin alkoholisti, mussuttaisin suklaata kaikki päivät sohvalla makaillen tai muuten vaan terveysongelmien takia joutuisin tarkkailemaan syömistäni ja juomistani, asian kanssa ei tietenkään olisi leikkimistä. Tähän mennessä olen kuitenkin onnistunut mielestäni kohtuukäyttäjänä joka suhteessa, joten herkkuhetki silloin tällöin tuskin on pahasta. Ja mainittakoon, että herkkujen lisäksi kaupasta lähti mukaani myös esim. vihanneksia, hedelmiä, maitotuotteita ja kalaa - normi lauantai siis.

Herkuttelun vastapainoksi on kiva käydä lenkillä ja mahdollisesti piakkoin hiihtämässäkin, sillä lunta on satanut lupaavasti. Ja nimenomaan ilman painostusta tai etukäteen tehtyjä suuria suunnitelmia - silloin kun huvittaa.