Miehen ja naisen eroja, osa 3

Naiset ovat mestareita lukemaan rivien välistä ja ilmaisemaan itseään epäsuorasti. Tosin joskus he luulevat löytävänsä syvällisiä merkityksiä sieltäkin missä niitä ei ole, ja ilmaisukin voisi olla suorempaa... Miesraukat eivät yleensä ymmärrä, miksi asioita ei voi sanoa niin kuin tarkoittaa, ja monet yrittävät koko elämänsä ajan ratkaista mysteeriä nimeltä nainen. Yleensä arvaukset eivät mene oikein, ja tuloksena on suuttunut nainen ja vielä enemmän ymmällään oleva mies. Luulisi, että pitemmän aikaa yhdessä ollut pari ymmärtäisi toisiaan jo melko hyvin, mutta aina sekään ei auta. Oma mieheni ei ole vielä 19 yhdessäolovuoden aikanakaan oppinut sitä, että kuukautisten aikaan nainen on kiukkuinen ilman mitään erityistä syytä, ja miehen ei missään nimessä kannata silloin lähteä mukaan riitelyyn!

Mutta miksi nainen käyttää kiertoilmoituksia eikä hän voi vain suoraan sanoa, mitä haluaa? Onko naisen tarkoitus osoittaa miehelle verbaalinen ylivertaisuutensa? Ehkä sitäkin, mutta ennen kaikkea nainen haluaa antaa miehelle tilaisuuden toimia oikein! Esim. mies kertoo, että vaikka onkin ollut poissa kotoa jo useampana viikonloppuna, niin seuraavana olisi kuitenkin tiedossa saunailta/varpajaiset/harrastuksia/Tallinnan-reissu, johon ei ole pakko mennä, mutta menisikö kuitenkin? Nainen vastaa: "Mene jos haluat, itsepähän päätät!". Fiksu mies tajuaisi tietenkin tuosta, että nainen haluaisi joskus viettää yhteistäkin aikaa ja parempi olisi parisuhteen kannalta jäädä kerrankin kotiin. Mutta mitä tekee tyypillinen mies? Hän tietenkin menee, sillä eihän kukaan ole häntä kieltänytkään - tai edes kauniisti pyytänyt jäämään kotiin!

Yhden miehen naisena ja kolmen pojan äitinä olen oppinut, että miehet tarkoittavat sanoillaan juuri sitä mitä he sanovatkin. Ei heiltä kannata kieltäytymisen jälkeen käydä varmistelemaan, että oletko nyt ihan varma, ettet halua lisää ruokaa, tai että et lähde mukaan kirjastoon. On outoa, mutta samalla huojentavaa, että heidän puheissaan ei ole mitään miesten omia salamerkityksiä, joita pitäisi ratkaista kuin murhamysteeriä tai arvoitusta. Ehkä sen takia naisen on helpompi ymmärtää miestä kuin toisinpäin.

Miehet eivät myöskään yleensä ole - naisten tapaan - kovia jaarittelijoita tai juoruilijoita, mutta poikkeuksiakin on. Törmäsin äskettäin tuttuun mieheen, jonka kanssa juttelin korkeintaan viisi minuuttia. Siinä ajassa kävimme läpi perheitten kuulumiset, paikallisten kauppojen ja huoltoasemien valikoiman sekä mopoilun ja autokoulun tilanteen ennen ja nykyään - ja minä en ollut se, joka otti nuo asiat puheeksi. Olin ihan pyörällä päästäni kun jatkoin matkaani keskustelun jälkeen! Ehkä miesten olisi parempi pitäytyä stereotyyppisesti puhumaan vain pakon edessä ja ainoastaan asiaa ;)

Ps. Tämä, kuten edellisetkin saman aiheen jutut perustuvat vain omiin kokemuksiini ja havaintoihini, jos edes niihin. Omia elämäni miehiä en vaihtaisi mihinkään :)

Kevätjuttuja

Jokin aika sitten löysin keväästä vain negatiivisia asioita, kuten kura, lika ja pöly. Melkein unohdin, että onhan keväässä sentään kivojakin juttuja - kuten jääkiekon MM-kisat, jotka käynnistyvät pian! Meidän perheessä on vähän nurinkurinen tilanne, sillä minä (perheen ainoa tyttö) olen innokkain jääkiekon seuraaja. Saatan saada kotikatsomoon seuraksi 11-vuotiaani, mutta jos Suomi ei pärjää, poika luultavasti kyllästyy katsomiseen ja saan jännittää yksin. Minua ei haittaa katsella otteluita ilmaiskanavilta ilman Antero Mertarantaa, sillä totta puhuen hänen juttunsa alkoivatkin jo kyllästyttää. Mutta kiva olisi taas tänä keväänä nähdä Suomen lippu liehumassa voiton kunniaksi!

Keväällä saa herkemmin insipiraatioita kodin ja pihan uudistamiseen. Nyt kun projekti kirjahylly on saatu onnelliseen päätökseen, katse on alkanut suuntautua pihalle. Kai siellä pitäisi jotain tänä vuonna tehdä, ainakin lisätä multaa ja ruohonsiemeniä syksyn pannuhuoneremontista aiheutuneisiin kuoppiin. Tosin vielä ei pysty mitään tekemään. Kuten kuvasta näkyy, takapiha on vielä osaksi luminen ja sulaneet paikat märkiä. Poika haluaisi jo päästä pomppimaan trampoliinilla, mutta tietenkin sen paikka on juuri lumisimmalla kohdalla takapihaa...

Vähän lohduttomalta näyttää myös pihalla oleva vanha pata tällä hetkellä... Pataan talvehtimaan unohtuneet viimekesäiset hopeaputoukset tuskin tuosta enää elpyvät! Vaikken varsinainen viherpeukalo olekaan niin ehkä keksin siihen kauniimpaa laitettavaa kunhan ilmat tästä vielä vähän lämpenevät :)

Pihalla riittää puoliksi mädäntyneitä lehtiä, havunneulasia ja roskaa (eli haravoitavaa on!), mutta näkyvissä on myös ihan pieniä raparperin alkuja! Niistä jaksan innostua joka kevät, vaikken oikein ymmärräkään miksi. Eihän meillä raparpereja käytetä juuri mihinkään, suurin osa viedään lopulta kompostiin... Myös jotain värikästä näyttää omenapuun juurelta nousevan.

Kissat ovat keväästä innoissaan. Kulkevat mokomat yötä päivää sisään ja ulos ihastuneina kevään tuoksuihin ja kummalliseen tunteeseen, että jotain voisi tapahtua - jos eivät olisi leikattuja. Hauskinta keväässä taitaa kissojen mielestä kuitenkin olla auringon lämmittämässä maassa kieriskely. Välillä on vahingossa tullut päästettyä sisälle hiekan ja havunneulasten kuorruttama kissa! 

Kuin tyhjästä elämäämme ilmestyi myös yksi ylimääräinen katti, joka kylmemmillä ilmoilla röyhkeästi majaili meidän välikatolla ja on vieläkin silloin tällöin istuskellut ikkunalaudallamme kuin kotonaan. Valitettavasti tätä Jormaksi kutsumaamme kissaa ei ole taidettu leikata, sillä takapihalla haisee välillä väkevä kissan pissa, joka ei ilahduta edes meitä kissaihmisiä. Olin jo valmis säälimään tuota kodittomaksi otaksumaani kulkijaa, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kissa voi paksusti eikä ole uuden kodin saati säälin tarpeessa. Siksi kai vähemmän mairitteleva nimi Jorma ;)

Olen viettänyt paria lomapäivää kotona, ja etukäteen luvatun vesisateen sijaan olen saanut nautiskella auringonpaisteesta. Ulkona tuoksuu kevät ja linnut livertävät, mutta liiasta siitepölystä tai hyttysistä ei ole vielä tietoakaan. Ei hassumpaa!

Täydellinen kirjahylly

Harvoin olen ollut yhtä innoissani tai onnellinen jostain huonekalusta tai tavarasta kuin nyt olen - uudesta kirjahyllystä! Täydellisesta kirjahyllystä tuli haaveiltua vuosia, mutta kun vihdoin aloimme toden teolla sitä etsimään, sopiva löytyikin aika nopeasti. Vasta muutama viikko sitten nimittäin hoksasimme, että kirjahyllyn ei tarvitse olla uusi, vaan meille kelpaa hyvin vanhakin. Sitten aloimmekin päivittäin tutkia Huuto.netin ja Tori.fi:n tarjontaa, ja muutaman pettymyksen jälkeen kirjahylly löytyi.

Olen aina haaveillut Boknäsista tai sen kaltaisesta kirjahyllystä, jossa on paljon tilaa kirjoille ja mielellään lasiovet, mutta myös umpinaisia hyllyjä. Haaveistani kerroin jo Täydellisen kirjahyllyn metsästys -kirjoituksessani. Uudet Boknäsit ovat kalliita, mutta onneksi käytettyjäkin löytyy! Ongelma on vain se, että ne ovat todella kysyttyjä, joten ilmoituksiin pitää reagoida nopeasti. Meillä oli onnea ja 6-vuotias keskiruskea Boknäs-kirjahylly matkusti meille reilun sadan kilometrin matkan viime tiistaina. Onneksi hylly oli helppo kuljettaa, sillä se koostuu erillisistä elementeistä. Ei tarvitse ruuvailla, vaan osat loksahtavat paikoilleen ja irti toisistaan helposti. Vaikka meidänkin hyllyssä on 21 erillistä osaa, sen kasaaminen kotona kesti puolisen tuntia. Kirjahylly on hyväkuntoinen ja siinä on meille tarpeeksi hyllytilaa - ainakin toistaiseksi.

Seuraavaksi kuvia, tietenkin. Huonohko kuvanlaatu johtuu etupäässä teknisiä vempaimia karttelevasta kuvaajasta, ei kamerasta ;)

Pitkin viikkoa olemme järjestelleet kirjoja hyllyyn. Aikaisemmin kirjat tungettiin hyllyihin satunnaisessa järjestyksessä sinne minne niitä sattui mahtumaan, mutta nyt tarkoitus oli laittaa kirjat aiheittain ja ainakin saman kirjailijan kirjat vierekkäin. Ehkä ne jotenkin sillä lailla nyt sitten ovatkin. Vähän tilaakin vielä jäi uusille hankinnoille! Umpinaisiin alaosan kaappeihin mahtuu valokuva-albumeja, cd-levyjä ja elokuvia - eli kaikkea sellaista mitä ei halua laittaa näkyville. Myös lp-levyt mahtuvat sinne kokonsa puolesta hyvin, vaikka ne meillä säilytetäänkin toistaiseksi muualla.

Lisäksi vielä yksityiskohta kirjahyllymme valtiaasta, tuohesta tehdystä pöllöstä. Se istui jo entisessä kirjahyllyssä vartioimassa kirjoja ja sai tietenkin paikan myös uudesta, tällä kertaa suomalaisten naiskirjailija-idoleitteni vierestä :)

Lopuksi muistin virkistämiseksi, miltä vanha kirjahylly näytti. Uskoisin, että muidenkin kuin minun mielestä muutos on ollut positiivinen!

Miehen ja naisen eroja, osa 2

Miesten putkiaivoisuus ihmetyttää välillä tosi paljon. Se, että ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan, on aika käsittämätöntä - ainakin näin naisen näkökulmasta. Naiset kun tunnetusti pystyvät tekemään monia asioita yhtä aikaa. Jos mies on keskittynyt telkkarin katseluun tai kirjan lukemiseen, hän ei huomaa vieressä seinään piirtelevää lasta - tai kuule, kun hänelle puhutaan. Meilläkin on monet "keskustelut" käyty niin, että minä puhun ja mies saattaa johonkin väliin vähän jotain murahdella. Jälkeenpäin mies ei tunnusta, että moista keskustelua olisi koskaan käytykään. Ovela nainen voi joskus käyttää tilannetta hyväkseen ja väittää, että onhan jostain asiasta puhuttu jo moneen kertaan ja miehenkin pitäisi siitä olla tietoinen. Eli esim. uudet verhot tai maton voi huoletta ostaa ja kertoa sitten, että kyllähän tästä jo sovittiin :)

Kun lapset oli pieniä, minä yleensä hain heidät päivähoidosta. Muutaman kerran kun isän piti hakea, hän ei muistanut! Ilmeisesti miehen päässä pyöri töiden jälkeen vain ajatus kotiin lähtemisestä, eikä sinne mahtunut muisto lapsista. Lapset ihmettelivät päiväkodin portilla muiden lasten lähdettyä, miksi kukaan ei tule heitä hakemaan. Mies taas tuli kotiin muina miehinä, ja muisti unohduksensa vasta minun ihmetellessäni, missä lapset ovat. Olihan se sitten aika noloa sännätä lapsia myöhässä hakemaan.

Joskus yhteen asiaan keskittyminen voi olla hyvä juttu. Ainakin luulisi, että kyseinen asia tulisi silloin tehtyä nopeasti ja huolella. Liiallinen energian ja ajatusten jakaminen monelle eri taholle voi heikentää lopputulosta. Silloin kun mies tekee kotona remonttia, hän tekee vain sitä -  mutta täysillä. Hän ei ole huolissaan remontista aiheutuvasta sotkusta, eikä hän käy välillä laittamassa pyykkejä koneeseen tai ruokaa uuniin. Hän on keskittynyt vain remonttiin ja siihen, että saa sen tehtyä hyvin ja mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Kun minä teen remonttia, yritän tehdä sen mahdollisimman vähällä siivolla ja teen kaikkia muita kotitöitä siinä sivussa. Pakostakin siinä rempan teko hidastuu ja tekijä väsyy - ja lopputuloskin saattaa jättää parantamisen varaa. En voisi tehdä etätyötä kotona, sillä minua häiritsisi ympärilläni tekemättömät kotityöt. Mutta ei epäilystäkään, etteikö se onnistuisi mieheltä.

En lakkaa ihmettelemästä ja suorastaan ihailemasta sitä, miten helppo miesten ja poikien on käydä vaatekaupassa. Sillä aikaa kun nainen etsii jotain vaatekappaletta, eli käy läpi koko kaupan valikoiman - moneen kertaan - ja sovittelee ja yrittää tehdä ostopäätöstä eri vaihtoehtojen välillä, mies on jo ehtinyt ostaa koko vaatekerran itselleen! Kun olen käynyt omien teinipoikien kanssa vaateostoksilla, lapsi suuntaa kauppaan saapuessaan suoraan mieleisensä vaatteen luokse ja kertoo haluavansa sen. Hyvä kun malttaa käydä sovituskopissa. Ei puhettakaan siitä, että hän miettisi eri vaihtoehtojen välillä tai katuisi jälkeenpäin valintaansa. Osaisinpa itsekin olla sellainen!